Claude Monet Is the New Donald Trump
... ja aivan selvää tietysti on sokealle Reetallekin, että maalauksesta puuttuu positiivinen sankari.
Charlie Hebdo - lehti on ilmoittanut, että se ei tule enää julkaisemaan pilakuvia Muhammedista
Charlie Hebdo editor: No more Mohammed cartoons
En voi väittää, että tuo tulisi yllätyksenä, enkä osaa pitää päätöstä vääränäkään. Herjaaminen ei ole kaunista ja mikään vastarinta ei tietenkään voi perustua rienaaviin pilakuviin. Eurooppalaisen, varsin oikeutetun islamvastaisuuden olisikin löydettävä itselleen vakaampi perusta, eikä sosialistinen Charlie Hebdo sellaisessa kuitenkaan olisi mukana.
Melkein voisin lyödä vaikka vetoa, että kristinuskon törkeää herjaamista Charlie Hebdo ei lopeta, eli kokonaisuudessaan tapaus on melko paljastava: länsimaisten oikeusoppineiden ollessa vahvasti islamin puolella ja islamin pystyessä myös raakaan väkivaltaan herjaajiaan vastaan, ei sosialistin ( mikä nykyisin tarkoittaa kulttuurillisessa mielessä samaa kuin poroporvari ennenvanhaan ) kannata keinuttaa venettä. Muistaakseni jopa Suomessa, jossa kantaa ottavat tuomarit ovat vain etäisiä kopioita Ranskan vastaavista, nämä tuomarit olivat pahoillaan siitä, että Halla-aho ei saanut oletetusta islamin pilkasta vankeustuomiota. Islam nyt vain on uskonto, jota arvoliberaalit sosialistit eivät pysty vastustamaan, edes tekemällä siitä pilaa, tai taidetta. Taidehan länsimaissa onkin Andy Warholin jälkeen ollut aika pitkälle kuollutta parkertamista, sillä laki jyrää.
2 kommenttia:
Piirtäjistä sen verran, että meillähän on tämä oma wanna-be-hebdo, oululainen Ranta. Hän puhuu telkussa usein eräänlaisena päivystävänä piirtäjänä rajoittamattoman sanan- ja ilmaisuvapauden puolesta, mutta itse katselen viikosta toiseen kun Kirkko ja kaupunki lehti kolahtaa eteiseen ja ivankohteet ovat: suomalainen mies, persu, "rasisti", oikeisto, "rahan valta", sovinismi, homofoobikot, maahanmuuttokriitikot, Halla-aho ja Israel.
Eli kaikki nuo poliittisesti etukäteen korrekteiksi valitut pahan objektit. Ja sitten se saa siitä vielä aplodit: on se meidän piirtäjä Ville vaan nuin lahjomaton satiirikko, meitin oma pariisin charlie.
Tuosta Rannan taiteilijan valepuvusta saisi joku kirjoittaa oikein kunnolla ja paljastaa, ettei siitä ole karisuomalaiseksi, vaan EU:n kunniakansalaiseksi, moitteeton, virheetön politrukki ja Kirkko ja kaupunki-lehden oma pioneeri, joka toistaa ja vahvistaa piirtämällä pikkuporvariston tyhmimmät ennakkoluulot.
jk
Joku kirjoittikin Kirkko ja kaupungissa (nettilehdessä ainakin tällä viikolla julki) Rannasta nyt näin:
Ville Rannan eväät syöty?
Pilapiirtäjä Ville Ranta on tehnyt kuviaan Kirkko ja kaupunki-lehteen jo pitkään. Olen vahvasti sitä mieltä, että viime aikoina hän on alkanut toistaa itseään ja kuluttanut aiheensa loppuun. Pilkan ja satiriin kohteena ovat kerrasta toiseen samantyyppiset hahmot ja ongelmat ja kuvat ovat usein valmiiksi pureskellun asenteellisia. Maailma näyttäytyy niissä mustavalkoisena, väitelauseina kuvallisessa muodossa.
Tiedämme jo mistä Ranta ei pidä: perussuomalaisista, maahanmuutosta toisella tapaa ajattelevista, uskovaisista jotka eivät ole heti valmiita vaihtamaan käsityksiään virtaviivaisiksi ajan hengen kanssa ja konservatiiveista. Kuvat ovat huonoimmillaan kaukana satiirista. Niistä tulee maku leimakirveen kanssa heilumisesta.
Samaan aikaan kuvissa on eräänlainen alateksti, aiheet joita Ranta ei uskalla tai halua käsitellä kuviensa kautta. Luulen että tiedämme hyvin, mitä ne aiheet ovat. Polittinen korrektius on ymmärrettävä valinta seurakunnan lehdelle, mutta toisaalta näin pedagoginen pilapiirtäjäkään ei ole hyvä ratkaisu. Lukijakunnalle on varmasti tullut jo moneen kertaan opetetuksi, alleviivatuksi ja esiin nostetuksi, mitä pitää vastustaa ja mitä pitää kannattaa.
Ehkä on kuitenkin kaltaisiani, jotka haluavat ja osaavat ajatella jotakin myös ihan itse. Ville Rannan piirrokset edustavat eräänlaista hovipiirtämistä, haluttujen ajatusten tilaustuotteistamista, pitelemättömän hovinarrin kynän jälkeä en ole viime aikona häneltä juurikaan nähnyt. Ehdotankin että Ranta voisi jatkaa uraansa muualla. Ehkä saamme tuoreemman ja rohkeamman kuvantekijän hänen tilalleen. Tai ehkä uusi piirtäjä toistaa vain samat asetelmat uusin kuvin. Elämmehän Suomessa jossa salittuja tapoja ajatella on vain yksi, vaikka maailma on paljon, paljon monimutkaisempi paikka. Todellinen satiiri on vain kovahermoisille eikä se kumarra ajan hengen korrektiuksia, jos sitä ei huvita.
Lähetä kommentti