Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun, jossa opetetaan johtamaan, valtio-opin professori Kaisa Herne on kirjoittanut Helsingin Sanomiin pääkirjoituksen homoavioliitoista. Sanoma osakeyhtiöhän ajaa tätä lakia.
Uskonto ei sovi poliittisten päätösten perusteeksi.
Aloitetaan siis vihapuhehenkinen huomautteleminen ja tietoverkon silmitön spammaaminen. En edes kuvittele vastaavani tässä mitenkään perustellusti, vaan kiinnitän vain huomiota pariin seikkaan.
Avioliiton ja vaalien vertaaminen instituutioina toisiinsa voi äkkiä tuntua asialliselta vedolta, mutta se on ontuu erittäin raskaasti. Avioliitto on valtiota edeltävä instituutio. Valtiolliset vaalit taas instituutiona seuraavat valtiosta. Siksi valtiolla on luonteva oikeus määritellä se, ketkä vaaleissa ovat äänioikeutettuja, mutta ei niinkään luontevaa oikeutta määritellä ketkä voivat mennä avioon keskenään. Voidaan myös kyseenalaistaa ovatko vaalit itsessään edes instituutio vai eräiden instituutioiden toimintatapa.
Kirkon uskonsa pohjalta esittämien perusteiden sulkeminen julkisesta päätöksenteosta on ideana täysin mieletön. Silloin poliittisen keskustelun piiristä pitäisi sulkea myös avioliitto, joka on paljon henkilökohtaisempi ja vähemmän julkinen instituutio kuin kirkko. Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun, jossa opetetaan johtamaan, professorilla ei olisi julkisen asemansa vuoksi oikeutta ottaa kantaa avioliittoon poliittisessa keskustelussa. Professori kuitenkin luultavasti ajattelee, että poliittisesti on oikeus päättää kirkosta ja avioliitosta, mutta kirkolla, avioituneilla pareilla ja heidän perheillään ei ole tähän mitään sanomista omista lähtökohdistaan, vaan päätökset on tehtävä tarkkaan määritellyn valtiollisen, julkista puhetta rajoittavan ideologian puitteissa. Eli siinä mielessä ei mitään uutta, vaan ihan tyypillistä kommariajattelua, joka Rawlsia “siteeraamalla” on yritetty pukea liberaaliin kaapuun.
Avioliittolaki on täysin tasa-arvoinen,eikä kohtele kansalaisia eriarvoisesti. Rajoite, että avioliiton voivat solmia keskenään vain mies ja nainen ei mitenkään riko tasa-arvon periaatetta vastaan. Mitä toiseen professorin mainitsemaan periaatteeseen, eli yksilönvapauteen tulee, niin sitä avioliiton solmiminen nimenomaan rajoittaa. Henkilö luopuu tietyistä yksilöllisistä oikeuksistaan sitoutuessaan puolisoonsa ja perheeseensä. Se tapahtuu kuitenkin vapaaehtoisen valinnan kautta, joten siihen ei ole mitään syytä puuttua.
Avioliiton ja vaalien vertaaminen instituutioina toisiinsa voi äkkiä tuntua asialliselta vedolta, mutta se on ontuu erittäin raskaasti. Avioliitto on valtiota edeltävä instituutio. Valtiolliset vaalit taas instituutiona seuraavat valtiosta. Siksi valtiolla on luonteva oikeus määritellä se, ketkä vaaleissa ovat äänioikeutettuja, mutta ei niinkään luontevaa oikeutta määritellä ketkä voivat mennä avioon keskenään. Voidaan myös kyseenalaistaa ovatko vaalit itsessään edes instituutio vai eräiden instituutioiden toimintatapa.
Kirkon uskonsa pohjalta esittämien perusteiden sulkeminen julkisesta päätöksenteosta on ideana täysin mieletön. Silloin poliittisen keskustelun piiristä pitäisi sulkea myös avioliitto, joka on paljon henkilökohtaisempi ja vähemmän julkinen instituutio kuin kirkko. Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun, jossa opetetaan johtamaan, professorilla ei olisi julkisen asemansa vuoksi oikeutta ottaa kantaa avioliittoon poliittisessa keskustelussa. Professori kuitenkin luultavasti ajattelee, että poliittisesti on oikeus päättää kirkosta ja avioliitosta, mutta kirkolla, avioituneilla pareilla ja heidän perheillään ei ole tähän mitään sanomista omista lähtökohdistaan, vaan päätökset on tehtävä tarkkaan määritellyn valtiollisen, julkista puhetta rajoittavan ideologian puitteissa. Eli siinä mielessä ei mitään uutta, vaan ihan tyypillistä kommariajattelua, joka Rawlsia “siteeraamalla” on yritetty pukea liberaaliin kaapuun.
Avioliittolaki on täysin tasa-arvoinen,eikä kohtele kansalaisia eriarvoisesti. Rajoite, että avioliiton voivat solmia keskenään vain mies ja nainen ei mitenkään riko tasa-arvon periaatetta vastaan. Mitä toiseen professorin mainitsemaan periaatteeseen, eli yksilönvapauteen tulee, niin sitä avioliiton solmiminen nimenomaan rajoittaa. Henkilö luopuu tietyistä yksilöllisistä oikeuksistaan sitoutuessaan puolisoonsa ja perheeseensä. Se tapahtuu kuitenkin vapaaehtoisen valinnan kautta, joten siihen ei ole mitään syytä puuttua.
Eniten tässä kaikessa ihmetyttää kuitenkin se miksi johtamista pitää opettaa yliopistoissa.
4 kommenttia:
Kaisa Herne: Ihanneyhteiskunnassa avioliittolaki ei voi kohdella eri tavoin eri kansalaisia, jos tälle kohtelulle ei löydy julkista, kansalaisten yhteiseen arvopohjaan nojaavaa perustelua. On vaikea kuvitella, mikä tällainen perustelu voisi olla.
Edelleen totean, että ns. homoliiton ainoa merkittävä ero avioliittoon nähden on puolisoiden oikeus lapsen adoptioon. Homopari ei voi adoptoida ja heterot voivat.
Adoptio ei kuitenkaan ole mikään perusoikeus, ja jos on, niin se on sitä lapselle. Toinen tilanne, jossa lapsen oikeuksia ei pidetä arvossa on pakulaisten perheenyhdistämiset. Jos suomalaiset vanhemmat löisivät lapsensa laimin jättämällä tämän heitteille ihmiskauppiaille alttiiksi hyväksikäyttöön ja kuolemanvaaraan, he eivät koskaan tapaisi lastaan. Mutta kun musta isä jättää lapsensa heitteille, hänet palkitaan ruhtinaallisesti lennättämällä lihapatojen ääreen lapsensa luokse.
Jep.
Kaisa Herneellä on tuossa virheenä jo "ihanneyhteiskunta". Itse jaan sen katolisen näkemyksen, että keskitetty, johonkin yleiseen teoriaan perustuva pyrkiminen ihanneyhteiskuntaan on tuhoisaa.
Kauppis halusi irti kommariyliopistosta omaksi korkeakoulukseen. Se saikin sellaisen nimen, mutta pysyi osana yliopistoa. Jossain loputtomista organisaatiouudistuksista siihen liitettiin hallinto- ja oikeustieteet ja nimeksi otettiin tällainen komea johtamiskorkeakoulu. Käytännössä se on jossain hieman aikaisemmassa organisaatiouudistuksessa hävitetty taloudellis-hallinnollinen tiedekunta ilman matemaattisia aineita. Uskon, että tämä nimikilpailu johtaa siihen, että jokin akateeminen yksikkö nimittää itsensä "täydellisyysyliopistoksi". Kiinnostavaa katsoa, kauanko siihen menee ja miten siitä päästään eteenpäin. Ehkä jollain sopivalla määrällä uusia yli tai kansainvälisemmin super tai hyper -alkuliitteilla.
Avioliittoa maallisen yhteiskunnan instituutiona pitäisi pikemmin rajoittaa kuin laajentaa: koskemaan vain varsinaiset lapsiperheet. Aikuisten ihmisten suhdejutut voisivat olla vain heidän keskeisiään.
Siinä vaiheessa kun suhteesta syntyy uusia kansalaisia se muuttuu yhteiskunnalliseksi: Sitä varten ovat synnytyslaitokset, neuvolat, päivähoito, koululaitokset ja lukuisat kulttuuri- ja harrastetoiminnat, joihin yhteikunnalta vaaditaan tukea.
Itseasiassa koko yhteiskuntaa ei olisi ilman jälkikasvua: Asuisimme laavussa rakovalkealla metsästellen ja kalastellen. Ilman jälkikasvua ei olisi suuremmin syytä suunnitella tai kaavoittaa, saati rakentaa mitään pysyvämpää.
Siviilivihkimiset pitäisi virkamiesten ajantuhlauksena ilman muuta lopettaa. Eihän valtiolla ole toimivaltaa Taivaassa eikä suhteita sinnepäin. Jos ateistit haluavat apinoida uskonnollisia menoja, suorittakoon vihkimisen Vapaa-ajattelijoiden yhdistyksen toimitsija; Homoseksualisteilla vastaavasti SETAn joku fiskaali; tai perustakoot oman "Ecce Homo"lahkonsa, jonka hengenpalvelija suorittaa toimituksen.
Ainoa neutraali avioliitto, johon on tolkullista tarvetta on "avioeroneutraali" avioliitto, jossa lasten vanhemmat pannaan samalle viivalle aikuisten keskinäisistä toilailuista riippumatta.
Lähetä kommentti