Puoluepolitiikka ja vaalit II

Perussuomalaisten tilanteesta ja siitä mitä pitäisi tehdä löytyy verkosta analyysia yllinkyllin. Suosittelisin lukemaan vaikkapa Heikki Porkan näkemyksiä facebookista, jos haluaa tietää miltä tilanne ulkopuolisen, periaatteessa sympaattisesti suhtautuvan ihmisen näkökulmasta näyttää.

Itse muuta kuin ulkopuolisena näkisin niin, että PS joutui nopean kasvunsa vuoksi liian äkkiä tilanteeseen, jossa sen oli oltava niin sanotusti vakava puolue. Siitä on selvitty hyvin: PS:llä on selkeästi parhaat europarlamenttiedustajat; eduskuntaryhmä on hyvä; ympäri maata on hyviä valtuustoryhmiä; nuorisojärjestö on niin älykäs, että naisjärjestö ja perusäijät voivat ottaa hommat jopa rennosti; ja Suomen Perusta toimittaa jatkuvasti asiallista tutkimusta. Ongelma on siinä, että poliittista kulttuuria muuttamaan pyrkineen puolueen on kasvaneen painoarvonsa vuoksi ollut pakko sopeutua olemassaolevaan poliittiseen kulttuuriin ainakin tietyssä määrin. Puhdas haastajan asema on menetetty.

Se, että PS ei mennyt hallitukseen oli aivan oikea ratkaisu, koska hallituksen ohjelma oli huono. Perussuomalaisilla oli silloin selkeästi parempi vaihtoehto, joka myös esitettiin. Oppositioasemasta kuitenkin johtuu se, että vaikka PS on nyt vakava puolue, sillä ei ole tuleviin vaaleihin esittää oikeastaan mitään konkreettisia saavutuksia. Hyviä aloitteita on tehty leegioittain, erittäin teräviä näkemyksiä on esitetty ja puhdasta järkeä on puhuttu paljon. Oppositioasemasta johtuen se ei kuitenkaan näy toteutuneena lainsäädäntönä. Ihmiset, jotka äänestivät edellisen, suuren vaalivoiton saattavat ajatella, että ei tästä mitään tullut kuitenkaan. Heitä pitäisi herätellä.

Näissä asemissa ollaan, eikä tilanne mitenkään huono ole. Pitää vain vähän pakittaa ja ottaa takaisin sitä haastajan asemaa. Edelleen pitää vaatia muutosta poliittiseen kulttuuriin. Puoluetuet ja vastaavat pois. Politiikan pitäisi olla pääsääntöisesti vapaaehtoistyötä. Selkeästi kriittinen ja ilmaistavissa oleva näkemys siihen millainen Euroopan yhteisön pitäisi olla on oltava, vaikka suoraa eroa ei vaadittaisikaan. Valuuttaunionista eroamista pitäisi vaatia suoraan. Selkeän protektionista suhtautumista suomalaiseen elinkeinoelämään ja sen päälle vielä maahanmuuttokriittisyyden terävöittämistä tarvitaan myös. Ja maanpuolustuksen vahvistamista.

Noin siis maanlaajuisesti. Kymissähän kaikki menee varsin hyvin, vaikka vaalipiiriuudistus onkin totaalisen typerä. Se ei kuitenkaan ole meidän vikamme ja meillä on todella vahvat ehdokkaat kautta koko vaalipiirin. Sydänkymistä ehdolla ovat Juho Eerola ja Emmi Voutilainen, joita itse suosisin, mutta en pahakseni pistä, vaikka muitakin ehdokkaita äänestettäisiin. Yhtään huonoa ehdokasta ei ole. Ne, jotka jaksoivat lukea tähän asti käyvät luonnollisesti tekemässä lahjoituksen Juhon vaalitilille, tilinumero löytyy sivupalkista. Näin voimme osoittaa arvostamalleni Eija-Riitta Korholalle, että kyllä sinne pääsee kunhan hyvät ihmiset kannattavat oikeudenmukaisuutta. Emmin kannatusyhdistys ilmestyy jonnekin myöhemmin. Seuratkaa uutisia.