Asiahan ei tietenkään minulle mitenkään kuulu, mistä olen enemmän kuin onnellinen, mutta ihan mielenkiinnosta tulee seurattua evankelisluterilaisen kirkon asioita. Eräs jännittävä ilmiö, joka vain korostuu näin seurakuntavaalien alla on se, että ihmiset joiden mielestä uskonnolla ei saisi olla mitään sijaa politiikassa ovat kovalla vauhdilla tuomassa politiikkaa kirkkoon.
Kirkon linja
Armon Vihreiden johtava teologi Jukka Relander tuossa vaalikampanjoi käymällä suoraan toista seurakuntalaista vastaan pitäen häntä jopa syyllisenä siihen, että kirkko menettää rahaa. En ollenkaan väitä, että etteivätkö muut syyllistyisi samaan. Päivi Räsänen tuskin syyllistyy, mutta on - evankelisluterilaisesti käsitettynä - konservatiivienkin joukossa varmasti henkilöitä, jotka suoraan syyttäisivät jotain Tulkaa kaikki - liikkeen jäsentä siitä, että ihmiset lähtevät kirkosta.
Omasta mielestäni koko tilanne on kipeä ja vaatisi korjaavia toimenpiteitä. Ensimmäinen kysymys on, että miksi kirkolla yleensä pitäisi olla vaalit, joiden kautta voi vaikuttaa kirkon linjaan opillisissa kysymyksissä? On hyvä valita maallikoita hoitamaan taloudellisia asioita ja ideoimaan liturgian ulkopuolista toimintaa, mutta jos tehtäisiin selväksi, että mihinkään opillisiin asioihin heillä ei ole mitään vaikutusvaltaa, niin mahdettaisiinko vaaleja edes tarvita?
Toisaalta ei ole minun asiani, jos evankelisluterilainen kirkko säätää oppiaan maallisten poliittisten voimasuhteiden mukaan. Surullista se toki on.
15 kommenttia:
Surullista joo.
En ole pitkään aikaan lukenut Relanderin tekstejä enkä tuon perusteella ole menettänyt mitään.
Relanderin hybris on uskomaton. On sillä pokkaa.
Johanna Korhonen on toinen samanlainen.
Toisaalta kummallisen hiljaista on myös sen suhteen, että evankelisluterilaisen kirkon kanta käsittelyssä olevaan avioliittolain muutokseen on kielteinen.
Varmaan, jos joku toimittaja kysyisi asiaa arkkipiispalta ei tämä saisi sitä suoraan medialle sanottua. Evankelisluterilainen kirkko on hiljainen sivustakatsoja koko jutussa ja jättänyt kannanottojen teon jäsenilleen.
Päivi Räsäselle pointsit siitä, että vaikka hän ei ole asiassa jatkuvasti äänessä, niin hän sentään toimii tekokkaasti kirkkonsa kannan puolesta.
Hyvä kun otit asian esille, vaikkei se sinulle kuulukaan. Minä olen luterilainen (tosin osittain maallistunut), kävin juuri äänestämässä, koska jotenkin päähäni on iskostettu jo lapsena, että äänestäminen on kansalaisvelvollisuus. Minua on vaivannut huomattavan paljon juuri se, että kansa päättää kirkon opista. Kotikaupungissani on kolme listaa: (1) sosiaalidemokraatit ja sitoutumattomat, (2) [kaupunkini] seurakuntaväki ja (3) seurakunta eläväksi. Tuttuja ei listoilla ole. Demareita en tietenkään voi äänestää, mutta sitten tuli dilemma: mikä ero näiden kahden muun ryhmän välillä on. Lähetin jopa kirkkoherralle s-postia ja kysyin, että onko näillä nyt jotain ohjelmaa tai linjaa tai voisiko hän kertoa. Kirkkoherra vastasi välittömästi, kiitti kiinnostuksesta, mutta ei halunnut ottaa kantaa ja arveli, ettei ole mitään ohjelmaa. Hän antoi pari nimeä, joihin voin halutessani ottaa yhteyttä. Yhteystietoja ei ollut, joten tyydyin vaalikoneeseen. Listoillahan voi olla vaikka minkälaisia piipertäjiä. Valitsin sieltä sopivimman, eli koska olen arvokonservatiivi, sellaisen jolla tuntui olevan perinteisimmät kannat tiettyihin kysymyksiin ja tietenkin myös muuten sopivimmat.
Jos kirkon täysi-ikäisistä jäsenistä suurin piirtein sata prosenttia olisi kristittyjä, niin "kansan" vaikutusvallalla ei tarvitsisi olla kauheasti huonoja vaikutuksia.
Mutta en pidä minäkään kirkollisten vaalien puoluepolitisoitumisesta.
"[M]iksi kirkolla yleensä pitäisi olla vaalit, joiden kautta voi vaikuttaa kirkon linjaan opillisissa kysymyksissä?"
Onneksi paavia ei valita äänestämällä, ja hänen valtansa perustuu puhtaasti hengellisiin asioihin, sekä valinnan että vaikutusten osalta.
-U
Paavin vaali onkin ainoa vaali mitä katolisessa kirkossa käydään. Ja siinäkin sekä äänestyskelpoisuus, että äänestysikäraja on tieteellisen tarkan harkinnan kautta asetettu juuri kohdalleen.
Kyllä katolisessa kirkossa käsittääkseni muustakin äänestetään, vaikkei vaalista olekaan kyse. Ainakin seuraavassa jutussa näin väitetään:
http://yle.fi/uutiset/katoliset_piispat_erimielisia_homoseksuaalien_asemasta_kirkossa/7536643
-U
Tuo ylimääräisen piispainsynodin raportista kai piispat äänestivät.
En nyt tunne tarkkaan toimintatapoja, mutta se menee kai niin, että siellä on monia eri työryhmiä, joista jokainen tuo oman valmiin esityksensä, jonka hyväksymisestä sitten äänestetään. Ovat äärimmäisen tarkkoja noista sanamuodoista ja muista.
Vatikaani ja SSPX kai vieläkin vääntävät yhdestä 1964 kirjoitetun Lumen Gentiumin lauseesta. Tuo raportti nyt ei kuitenkaan ollut niin kuolemanvakava asiakirja, koska päätökset tehdään vasta ensi vuoden syksyn varsinaisessa synodissa, jos silloinkaan mitään päätetään. Siitä sitten vuosi eteenpäin, niin paavi kirjoittaa kirjeen :)
Relanderhan on ihan oikeassa. Oman käsitykseni mukaan suurempi osa on näitä Räsäsen takia eronneita, eli siitä syystä etä kirkko mielletään konservatiivisemmaksi kuin mitä se on, kuin niitä jotka eroaa liian liberaalisuuden takia. Jos Räsänen jatkaisi lausuntojaan, kohta kirkossa ei olisi jäljellä enää ketään, paitsi pieni umpikonservatiivien joukko. Tätä en todellakaan halua.
miksi kirkolla yleensä pitäisi olla vaalit, joiden kautta voi vaikuttaa kirkon linjaan opillisissa kysymyksissä?
Suoraanhan ei seurakuntavaaleissa valittu pysty vaikuttamaan opilliseen linjaan, mutta hän saa olla mukana valitsemassa kirkolliskokouksen edustajia, jotka puolestaan pääsevät vaikuttamaan.
Eihän esim. sukupuolineutraali vihkiminen ole ensimmäinen eikä viimeinen opillinen kysymys, jota on kirkon pitkän historian aikana säädetty. Aina linjassa on ollut jotain tarkentamista, kuten viimeksi naispappeuskysymyksessä. Tämähän on ihan luonnollista. Olisikin luonnotonta, jos kirkon oppi tai sen tulkinta olisi sementoitu ikuisiksi ajoiksi joksikin, joka vallitsi melkein 2000 vuotta sitten. Kirkon on seurattava aikaansa. Muuten sieltä katoavat kaikki tähän aikaan sopeutuneet ihmiset, eli suurin osa jäsenistöstä, ”tavikset”. Kirkon olisi kuitenkin tarkoitus olla kansankirkko eikä mikään pelkkä marginalisoitunut yhdistys.
Tom Kärnä kirjoitti:
Jos kirkon täysi-ikäisistä jäsenistä suurin piirtein sata prosenttia olisi kristittyjä, niin "kansan" vaikutusvallalla ei tarvitsisi olla kauheasti huonoja vaikutuksia.
Mikä on sinun määritelmä ”kristitylle”?
Jotenkin luen rivien välistä, että ”kristitty” tarkoittaa mielestäsi vain konservatiivisella tavalla, eli tiukasti Raamatun erehtymättömyyteen uskovaa? Muistutan, että uskontunnustuksessamme ei mainita sanaakaan Raamatusta saati sen erehtymättömyydestä.
Eli jos ”kansa” muodostuisi pelkistä konservatiiveista, ei olisi pelkoa että mitään opillisia uudistuksia milloinkaan tulee, eli konservatiivinen oppi olisi sementoitu ikuisesti?
Mutta kun näin ei ole. Kansa muuttuu onneksi liberaalimmaksi koko ajan. Jos samaan aikaan kirkon oppi säilyy konservatiivisena, kansa äänestää jaloillaan. Pahinta on, että silloin kirkollisverotuloja jää paljon saamatta kaikkeen hyvään (diakoniaan, nuorisotyöhön ym.) ja vaatimukset liberaalihkon valtion ja konservatiivisen kirkon täydellisestä erosta kasvavat, jolloin kirkolla ei ole senkään vertaa varaa juuri mihinkään nykyisen kaltaiseen ”hyvän tekemisen” toimintaan.
Ja meillä, jotka kuulumme kirkkoon ja uskomme Jumalaan ja Kristukseen mutta joiden usko ei ole niin tiukasti Raamattuun sitoutunutta kuin teillä, on myös täysi lupa kutsua itseämme kristityiksi ja osallistua kirkon suunnan määrittelyyn kirkon elinten kautta!
Kristityn voisi oikeastaan määritellä ihmiseksi, joka tajuaa, että hänellä ei ole osaa eikä arpaa kirkon suunnan määrittelyssä. Sehän on määritelty jo.
Ai millä tavalla se on muka määritetty? Sementoitu?
Kyllä jokaisen instituution suunnassa on määrittämistä, koko ajan. Teidän katolilaistenkin suuntaa määrittää ainakin jokainen paavi omalta osaltaan.
Eihän elävää oppia ja totuutta voi sementoida. Odotellaan nyt vain rauhassa paruusiaa ja yritetään elää ja hengittää kirkon tahdissa :)
En itse usko Raamatun tiukkaan erehtymättömyyteen. Viittaan kristitty-termillä sellaiseen ihmisiin, jotka ovat tajunneet, ettei ihminen kykene elämään moraalilain mukaan ja jotka perustavat suhteensa Jumalaan yksin Kristuksen sovitustyöhön turvautumiseen.
Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että kristillisen kirkon ei pidä juosta yleisen mielipiteen perässä. Luulen myös, ettei "edistyksellinen", aina yleistä mielipidettä nuoleva kirkko lopulta miellytä ketään. Sellaiseen kirkkoon eivät uskonnottomat liity, mutta sellaisesta kirkosta eroavat kristityt.
Ja tuli kirotusvirettäkin.
Lähetä kommentti