Mielenkiintoista

Tuli katsottua eduskunnan keskustelua perustuslain muutoksesta. Ihan mielenkiintoista. Taidankin tästä edespäin seurata politiikkaa niin sanotusti livenä. Mitä siinä lehdillä välissä tekee?

Demareiden Rajamäen ja Kantolan pöyristyneet vastaukset PS:n Jussi Niinistön puhetta elävöittäneeseen kielikuvaan varmistimen poistamisesta olivat omalla tavallaan paljastavia. Rajamäki jatkoi vielä omassa puheessaan muistellen tunteellisesti demareiden taivalta 30-, 40-, ja 50-luvuilla. Rajamäen ja Kantolan hurskaan närkästyksen perusteella nykyiset demarit ovat kuitenkin kuin noiden aikojen siveitä ruustinnoja, jotka kauhistuneina päivittelivät silloisten suorapuheisten demareiden ronskia sanankäyttöä. Mikäli PS:n edustajista joku olisi pitänyt puheen käyttäen 30-, 40- tai 50-lukujen demaripuheiden sanankäänteitä ja kielikuvia, niin nykydemarit  tuskin toipuisivat siitä koskaan, vaan tarvitsisivat krooniseen järkytykseensä säännöllistä kriisiapua ja jatkuvaa terapiaa. Näin ovat osat vaihtuneet.

Itse aiheesta mieleen jäivät PS:n edustajien hyvät kysymykset ja huomiot joihin lain muutoksen jo edellisessä eduskunnassa hyväksyneet ja valmistelleet vastasivat lähinnä vain sillä, että perustuslainmuutos voidaan tehdä koska se ei todellisuudessa muuta mitään. Kysymykseen miksi perustuslakia sitten pitää muuttaa ei mitään vastausta saatu. Lisäksi huomattavaa oli eräänlainen pakeneminen asiantuntilausuntojen taakse. Eivät asiantuntijat niitä päätöksiä tee ja nimenomaan heidän pitäisi olla kansanedustajien, jotka kykenevät sisäistämään päätösten perustelut ja esittämään ne julkisuudessa, selän takana, eikä toisinpäin. Kansanedustajan pitäisi perustella näkemyksensä itse, eikä vain todeta viittaavansa asiantuntijalausuntoihin.

Eduskunnasta tuskin löytyy sitä vähemmistöä, joka estäisi tämän typerän perustuslain muutoksen, mutta joka tapauksessa hienoa, että puheet jäävät eduskunnan sivuilta luettavaksi, kuten jää äänestyksen tuloskin.

Perustuslakikeskustelun jälkeen listalla oli Ahvenanmaan itsehallintoa ja sen osallisuutta EU:n päätöksentekoon sivuava asia. Oikeusministeri Anna-Maja Henrikson perusteli asioita subsidiariteettiperiaatteella kuten oikein ja jaloa onkin. Suomenkielisessä osuudessaan hän kuitenkin suomensi termin toissijaisuusperiaatteeksi mistä koko hallitukselle pitkä miinus. Kyse ei nimenomaan ole mistään toissijaisuudesta, joten ministeri ei joko ymmärtänyt käyttämäänsä termiä, tai sitten hän ei oikein osaa suomea. Jälkimmäisen voi antaa hyvässä Mögenportin hengessä anteeksi, ensimmäistä ei. Kyseessä on läheisyys- tai lähivastuuperiaate. Termi on hyvä olla hallussa, sillä uskoisin, että siitä kuullaan seuraavan neljän vuoden aikana muutenkin, kuin Ahvenanmaan asioiden yhteydessä.

Semmosta, päätän raporttini juuri päättyneestä livematsista tähän.