Myöhästynyt kaapistatulo

Kovat kundit tekivät tämän jo aikaisemmin: Lukevat miehet halutaan pois kaapista.

Itse huomasin koko kampanjan työn, levon ja sairauden vuoksi vasta tänään, mutta tunnen kuitenkin velvollisuudekseni tehdä kuten rakas Yleisradiomme toivoo. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Toisaalta tavallisena, laiskana jullina en ole edes huomannut olevani kaapissa, joten tähän käy myös toinen sananlasku: Oppia ikä kaikki. Noihin kahteen sananlaskuun voisikin oikeastaan kiteyttää kaikki ne toiveet, joita rauhallisilla maamiehillä on esitää rakkaalle Yleisradiollemme ja muille valtiollisille sivistylaitoksille, mutta se on toinen juttu se.

Tunnustan lukeneeni täysin avoimesti, tietämättä sen olevan poikkeuksellinen teko, esimerkiksi kotimaisten suosikkifilosofieni Jussi Halla-ahon ja Jukka Hankamäen pääteoksia; Sciptaa ja Enkelirakkautta, julkisissa kulkuvälineissä, asemilla, kahviloissa, puistoissa ja muissa julkisissa paikoissa. Samalla tavalla olen julkisesti paljastellut itseäni myös kaikenlaisen kotimaisen kaunokirjallisuuden kanssa. Runous 1900 -luvun alkupuolelta 1950-luvun loppupuolelta on suosikkilukemistani. Ulkomaanpelleistä ovat kuluneet käytössä lähinnä Edgar Allan Poe ja Lewis Carroll. Ulkomaista kirjallisuutta yleensä olen kuitenkin hieman vältellyt, koska sellaisen lukeminen altistaa mahdollisuudelle joutua keskusteluun valtiolle vihamielisten voimien kanssa. Enkä oikeastaan välitä keskustelusta lukiessani.

Tämä sama rietas meno jatkuu edelleen. Nykyään tyylisuunta on kyllä vaihtunut ja luen lähinnä teoksia, jotka varmuudella eivät ole Indexissä, eivätkä sinne myöskään joudu, voittivatpa pienet, punavihreät naiset vaalit tahi ei. Veikkaan, että olen Suomen, ellen koko Euroopan Unionin ainoa kansalainen, joka on lukenut koko KKK:n alusta loppuun läpi julkisissa kulkuvälineissä. En odota tuosta palkkiota, mutta VR:ltä ilmaiset liput ensimmäiseen luokkaan loppuiäksi olisivat kiva ylläri, sillä varsinkin paksut, ulkomaiset Study Bibelit ovat eräänlainen lievä juoppomagneetti. Toisaalta mikäs juoppojen kanssa on jutellessa. Mukavaakin se on, jos tarjoavat ryypyt. Rauhalliseen raamatunlukuun suosittelenkin julkisissa kuluvälineissä hiljaisempina aikoina, sekä iltaisin ja öisin Raamattua, josta ei heti päälle huomaa mikä kirja se on. Ruuhka-aikoina taas päinvastoin: Mitä isompi Biblia, niin sitä paremman rauhan se takaa. Noin nyrkkisääntönä.

Kaiken kaikkiaan aika hassua tämä kaapista ulos tuleminen. Tulee vapautunut olo, kun on löytänyt viimeinkin identiteettinsä ja voi näyttää sen avoimesti. Olen julkisesti lukeva mies.

Yhtälöistä

- Kyllä susta vielä matemaatikko tulee.
- No ei tule.
- Miksi
- Tiedätsä, haluan yksinkertaisesti vain luovuttaa. Ja olla vaan.

Supermarket

Kävin pitkästä aikaa supermarketissa. Vaikutelma oli puhtaan positiivinen. Kaikki tarvittava tavara oli aseteltu hyllyihin siististi ja sitä myytiin kohtuullisimmalla mahdollisella hinnalla. Oli ilo seurata ihmisiä, jotka käyttäytyivät tämän kaiken keskellä todella sivistyneesti. Ihmiset ovat hyviä ja kauniita. Kaiken yllä leijui jonkinlainen kauneuden ja rauhallisuuden ilmapiiri.

Silti, vanhana hippinä, huomasin, että saatana vaanii myös siellä: Tuollaisessa tavarapaljoudessa voi helposti unohtaa sen, että jokainen tavara ja esine, joka siellä myydään on ihmisen työn hedelmää. Sitä ei saisi unohtaa. Aion itse edelleenkin suosia pikkukauppoja. Niistä ei vain ankeassa maassamme saa viskiä. :)

Ennen oli kaikki paremmin

Televisiosta näyttää tulevan yhteispohjoismainen jumalanpalvelus*. Pysähdyin katselemaan sitä kahvia hakiessani. Vaikka suhtaudun positiivisesti kaikkeen uskonnon harjoittamiseen olisin kävellyt kyseisestä kirkosta ulos jo Kyrie Eleisonin - johon oli runoiltu uudet sanat - aikana. Nyt katsoin vielä Glorian, jossa myös oli uudet, pohjolan vaaleille pedoille paremmin sovitetut sanat. Sitten oli pakko vetäytyä.

Nythän on niin, että pohjoismaat ansaitsevat kyllä kaiken mikä niitä tulevaisuudessa mahdollisesti kohtaa.

*Tulee varmaan Areenaankin, en kuitenkaan tohdi linkittää.

Puoluekuri

Puoluekuria on monenlaista, eikä siinä itsessään sinänsä ole moittimista. Sen erään muodon tavoitteena on yksinkertaisesti vain helpottaa hallituksen lainsäädäntötyöskentelyä. Tätä muotoa voisi kutsua parlamentaariseksi puoluekuriksi. Tiukimmillaan puoluekuri on, kun kansanedustajan yksityistenkin lausuntojen on kaikissa asioissa noudatettava puolueen ohjelmaa ja puolueen linjauksia. Tällainen on niin sanottua reaalisosialistista puoluekuria. En tiedä onko siinäkään mitään pahaa, koska olen sitä mieltä, että reaalipolitiikka on ylipäätäänkin enimmäkseen likaista

Muuten olen sitä mieltä, että olen samaa mieltä kuin Timo Vihavainen.

Lääkäri ja anarkisti

- Päivää.
- Päivää. Kärsin vakavasta homofobiasta ja erittäin vakavasta islamofobiasta.
- Niin?
- Sitä niin, että jotain pitäisi tehdä. Jos tämä on kroonista niin enhän minä herranjumala voi ainakaan töissä jatkaa tällaisten tautien vaivaamana.

Mielenkiintoista

Tuli katsottua eduskunnan keskustelua perustuslain muutoksesta. Ihan mielenkiintoista. Taidankin tästä edespäin seurata politiikkaa niin sanotusti livenä. Mitä siinä lehdillä välissä tekee?

Demareiden Rajamäen ja Kantolan pöyristyneet vastaukset PS:n Jussi Niinistön puhetta elävöittäneeseen kielikuvaan varmistimen poistamisesta olivat omalla tavallaan paljastavia. Rajamäki jatkoi vielä omassa puheessaan muistellen tunteellisesti demareiden taivalta 30-, 40-, ja 50-luvuilla. Rajamäen ja Kantolan hurskaan närkästyksen perusteella nykyiset demarit ovat kuitenkin kuin noiden aikojen siveitä ruustinnoja, jotka kauhistuneina päivittelivät silloisten suorapuheisten demareiden ronskia sanankäyttöä. Mikäli PS:n edustajista joku olisi pitänyt puheen käyttäen 30-, 40- tai 50-lukujen demaripuheiden sanankäänteitä ja kielikuvia, niin nykydemarit  tuskin toipuisivat siitä koskaan, vaan tarvitsisivat krooniseen järkytykseensä säännöllistä kriisiapua ja jatkuvaa terapiaa. Näin ovat osat vaihtuneet.

Itse aiheesta mieleen jäivät PS:n edustajien hyvät kysymykset ja huomiot joihin lain muutoksen jo edellisessä eduskunnassa hyväksyneet ja valmistelleet vastasivat lähinnä vain sillä, että perustuslainmuutos voidaan tehdä koska se ei todellisuudessa muuta mitään. Kysymykseen miksi perustuslakia sitten pitää muuttaa ei mitään vastausta saatu. Lisäksi huomattavaa oli eräänlainen pakeneminen asiantuntilausuntojen taakse. Eivät asiantuntijat niitä päätöksiä tee ja nimenomaan heidän pitäisi olla kansanedustajien, jotka kykenevät sisäistämään päätösten perustelut ja esittämään ne julkisuudessa, selän takana, eikä toisinpäin. Kansanedustajan pitäisi perustella näkemyksensä itse, eikä vain todeta viittaavansa asiantuntijalausuntoihin.

Eduskunnasta tuskin löytyy sitä vähemmistöä, joka estäisi tämän typerän perustuslain muutoksen, mutta joka tapauksessa hienoa, että puheet jäävät eduskunnan sivuilta luettavaksi, kuten jää äänestyksen tuloskin.

Perustuslakikeskustelun jälkeen listalla oli Ahvenanmaan itsehallintoa ja sen osallisuutta EU:n päätöksentekoon sivuava asia. Oikeusministeri Anna-Maja Henrikson perusteli asioita subsidiariteettiperiaatteella kuten oikein ja jaloa onkin. Suomenkielisessä osuudessaan hän kuitenkin suomensi termin toissijaisuusperiaatteeksi mistä koko hallitukselle pitkä miinus. Kyse ei nimenomaan ole mistään toissijaisuudesta, joten ministeri ei joko ymmärtänyt käyttämäänsä termiä, tai sitten hän ei oikein osaa suomea. Jälkimmäisen voi antaa hyvässä Mögenportin hengessä anteeksi, ensimmäistä ei. Kyseessä on läheisyys- tai lähivastuuperiaate. Termi on hyvä olla hallussa, sillä uskoisin, että siitä kuullaan seuraavan neljän vuoden aikana muutenkin, kuin Ahvenanmaan asioiden yhteydessä.

Semmosta, päätän raporttini juuri päättyneestä livematsista tähän.

Paljastava dokumentti

Vaikka Maya - kalenteri niin väittää ei maailmanloppu tulekaan vuonna 2012. Katolinen kirkko ja luterilaiset kirkot nimittäin julkaisevat yhteisen dokumentin vuonna 2017.

Vatikaani ja luterilaiset, yhteinen julkilausuma vuonna 2017

On itsestään selvää, että kun Vatikaanin observatorio ja Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta lyövät viisaat päänsä yhteen on heillä parempi tieto taivaankappaleiden liikkeistä kuin oli mayoilla. Ja jos he valmistelevat vuoden 2017 tapahtumia, niin sellainen vuosi myös on tulossa. Ei siis auta, vaan puurtamista on vain jatkettava aiemmista ennusteista huolimatta.

No joo, vaikka todella toivoin, että tuollaiset yritykset johtaisivat tulokseen, niin olen aika skeptinen sen suhteen, että näinä aikoina syntyisi yleinen usko "yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon" kuten uskontunnustuksen mukaan pitäisi. Ehkä parasta mitä Suomessa voisi tapahtua olisi, jos luterilainen kirkko alkaisi ymmärtää katolisen kirkon käsitystä pyhien yhteydestä; maailmasta, kiirastulesta ja taivaasta. Nykyäänhän Suomessa ihmisten uskonnollisuus ilmenee paljaimmillaan niinä pyhäpäivinä, jolloin ihmiset vievät edesmenneiden haudoille kynttilöitä. Ne ovat päiviä jolloin kirkotkin voisivat olla täynnä. Luterilainen kirkko kuitenkin tavallaan sulkee ovet kieltämällä yhteyden kuoleman rajan yli, suhtautumalla nuivasti kuolleiden puolesta rukoilemiseen ja siihen, että taivaassa on pyhimyksiä, jotka kuulevat rukouksiamme.

Heistä suurin on tietenkin Neitsyt Maria.

Virkavaltaistuminen

Oikeassa maailmassa kirkonkelloja soitettaisiin kello 18:00. Kouvolassa kelloja soitetaan kaupungin virastotalolla kello 18:30. Pieni, mutta kummallinen ajan ja paikan vääristymä, joka tekee maailmasta epätodellisen, nyrjähtäneen tuntuisen.

Se olisi ilman muuta korjattava.