maanantai 26. lokakuuta 2020

Päivi Räsänen

 


Yhteiskuntatieteilijöiden, ja ehkä historioitsijoidenkin, on luotava omat, fiktiiviset maailmansa, jotta he olisivat riittävän kyvykkäistä kommentoimaan niitä mediassa puhuvina päinä esiintyvinä asiantuntijoina.

Tämmöistähän tämä nykyään vain on. Ei sen kummempaa.

Asialla ei suurempaa väliä olisikaan, elleivät nuo aikuisten lastentarhassa rakennettujen leikkimaailmojen lainalaisuudet valuisi maamme lainsäädäntökoneiston läpi kansalaisten niskaan ja siten häiritsisi normaalia elämänmenoa.

Niin kuin nyt tämä Päivi Räsäsen tutkiminen milloin mistäkin rikoksesta.

On tavallaan ärsyttävää, että kristityt ovat vasta nyt, kun asia yhä useammin osuu omalle kohdalle, huomanneet laajemmin nämä sananvapauden loukkaukset, joita tässä maassa on harjoitettu jo vuosia. Toisaalta se on ymmärrettävää. Aikaisemmin on puhuttu vain asioista, jotka koskevat reaalipolitiikkaa ja ihmisten välisiä suhteita, mutta Päivi Räsäsen tutkinnassa on kyse koko kulttuurille keskeisestä metafyysisestä kysymyksestä: Uskosta Jumalaan. Mikäli syytteitä rikostutkintojen päätteeksi tulee, ei syytteen kohteena ole Päivi Räsänen, tai joku hänen lausumansa, vaan syytettynä Suomen oikeuslaitoksessa on silloin usko Jumalaan. Asiaan on siis ainakin kristittyjen parissa syytäkin suhtautua vakavammin kuin aikaisempiin oikeudenkäynteihin.

Mitään sellaista kristinuskoa, jossa ei ilman rangaistusta voida siteerata apostoli Paavalia, eikä arvostella sitä, että käsitystä avioliitosta pyritään muuttamaan sukupuolineutraaliksi ei tietenkään voi olla olemassa. Sellainen valtio voi tietenkin olla, mutta se olisi valtiona täysin jumalaton, eikä sillä olisi mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Tässä on siis kohtuullisen paljon pelissä sekä ilmeiseen neutraliuteen pyrkivällä evankelisluterilaiselle kansankirkolla, että Suomen valtiolla, joka tomerasti toimii asiassa rikosta tutkivana ja siitä mahdollisesti syyttävänä osapuolena.

perjantai 9. lokakuuta 2020

Fratelli tutti


Paavi Franciscus on kirjoittanut uuden kiertokirjeen. En ole lukenut sitä. On melko varmaa, että kirje itsessään ei vastaa median siitä luomaa kuvaa. Valistunut arvaukseni on, että se havaitsee globalismin ja nationalismin välisen vastakkainasettelun eskaloitumisen ja yrittää esittää tietä siitä ulos. Tässä kuitenkin puhutaan siitä mikä median kautta välittyy.

Median kautta välittyvä kuva on seuraava: Paavi kertoo, että jokaisen kristityn on otettava kotiinsa ketkä tahansa ja huolehdittava näistä; ja paavi esittää, että valtioiden on purettava rajansa ja rakennettava niiden paikalle mahdollisimman paljon siltoja.

Vaikka tuo on äärimmäinen yksinkertaistus niin kukaan Vatikaanista ei tule julkisuudessa sanomaan, että ei se nyt noin ole, vaan median tulkinta paavin kirjeestä jää voimaan. Siksi siihen pitää vastata ja kertoa miksi se ei ole kristillinen.

Ensimmäiseksi voi mennä henkilökohtaisuuksiin. Paavi Franciscus ei mielellään puhu kieliä. Hän ei tervehdi perinteiseen tapaan uskovia kaikilla maailman kielillä Urbi et orbi - puheessaan. Hän puhuu italiaa ja espanjaa. Molemmat kieliä jotka kolonisoivat maailmaa, eivätkä missään ajateltavissa olevassa skenariossa ole vaarassa kadota. Maailmassa on kuitenkin paljon suomen kaltaisia pieniä kieliä, jotka paavin kirjeen innostamassa, rajattomassa ja siltoja rakentavassa mediahuumassa katoaisivat. Ne yksinkertaisesti lakkaisivat olemasta vain siksi, koska ne eivät ole liiketaloudellisesti oleellisia.

Tästä tullaan siihen miksi Paavin kirje, tai ainakin sen yleinen tulkinta, joka Vatikaanin olisi pitänyt tiedostaa etukäteen, on myös kristillisesti väärä: Miten esimerkiksi suomalainen ihminen voi toteuttaa käskyn "kunnioita isääsi ja äitiäsi" ellei hän osaa suomea, eikä edes tiedä keitä hänen esivanhempansa ovat ja millaista kieltä he puhuivat keskustellessaan keskenään siitä, että olisiko aika tehdä vaikka lapsia? 

Kysyn vaan.

Pitää myös muistaa se, että paavimme johtamassa katolisessa kirkossa on noin vuoden kestävä perehdyttämisjakso ennen kuin ihminen hyväksytään kirkon jäseneksi. Miksi valtion pitäisi rakentaa helpompia siltoja? 

Summa summarum: Supistaisin paavin kirjeen mediassa esitetyn tulkinnan mukaan kahteen seuraavaan väitteeseen:

1. Sinun pitää ottaa kotiisi kuka tahansa mistä tahansa ja milloin tahansa. Elleivät kaikki ehdi, pitää rakentaa siltoja.

JA

2. Et missään tapauksessa saa ajatella, että isänmaasi olisi jollain tavalla koti sinulle.

Noilla premisseillä kirje mediassa esitettynä on ihan rationaalinen.