Oikeusvaltioperiaate on kohtuullisen uusi poliittinen iskusana, jolla ei ole mitään muuta sisältöä, kuin mitä kukakin haluaa sille antaa. Yleisemmin oikeusvaltioperiaatteesta puhutaan, kun käsitettä käytetään oikeuttamaan omat poliittiset näkemykset ja niiden mukainen oikeuslaitos.
Tynkkysen tuomio todisti taas kerran, että puhuttaessa oikeusvaltiosta ihan aikuisen oikeasti ottaen huomioon sen historiallinen kehitys, niin Suomella ei ole valtiona lainkaan varaa pullistella silloin. Kaikilla toki silloin on, kun oikeusvaltioperiaatteesta puhutaan vain poliittisena iskusanana, jolle kukin voi antaan haluamansa merkityksen.
Tynkkynen tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja tuomio perusteltiin sillä, että Tynkkynen yhdisti islamin ja terrorismin. Islam uskontona siis määriteltiin kansanryhmäksi. Sama ei kuitenkaan päde muihin maailmanuskontoihin. Kristinuskosta saa Suomessa puhua paljon törkeämmin kuin islamista. Edes se selitys, että kristinusko olisi Suomessa enemmistö eivät päde, koska sekä katolinen-, että ortodoksinen kirkko muodostavat Suomessa islamia pienemmät vähemmistöt. Kiihottaminen näitä kirkkoja vastaan samalla, ja paljon törkeämmälläkin tavalla kuin mitä Tynkkynen kirjoituksessaan teki ei kuitenkaan Suomessa ole johtanut minkäänlaisiin rangaistuksiin. Eli valtionsyyttäjä ja oikeuslaitos eivät Suomessa tarkkaile ja rankaise niitä vastaan kohdistuvaa kiihotusta, mutta tekevät niin islamin uskon puolesta.
Tämä vaikuttaa tietenkin uskomattomalta, mutta tämä on ihan puhdas fakta.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on osoittautunut pykäläksi, jota käytetään lähes ainoastaan poliittiseen tarkoitukseen. Tuomitsemalla kansalaisia ja poliitikkoja, jotka suhtautuvat kriittisesti Suomen maahanmuuttopolitiikkaan tällaisen politiikan kannatusta halutaan suitsia. Kyseessä siis on mitä selkeimmin poliittinen oikeus. Suomen valtio aikoo laajentaa tätä luomalla rikoslakiin vielä uuden vihapuhelainsäädännön. Sitä varten tilattiin valtion toimesta juuri valmistunut tutkimus, jonka puolueellisuus on täysin ilmiselvää. Tutkijat eivät enää edes vaivautuneet piilottelemaan puolueellisuuttaan, koska suomalaisessa oikeuskäytännössä poliittinen puoluellisuus on aivan suotavaa. Yhtenä esimerkkinä puolueellisuudesta se, että tutkimuksessa halventaviksi ilmauksiksi oli valittu lähinnä vain sellaisia, jotka kohdistuvat feminististä genderteoriaa tai liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa vastaan. Facebookissa kiertää myös kuva tutkimusjohtajan "frendeistä", mutta jätetään se keltaisemman lehdistön arvioitavaksi. Joka tapauksessa valtio on tilannut tutkimuksen lainsäädäntötyön pohjaksi, jotta se voisi käyttää toista tyhjää iskulausetta, eli sitä, että se perustaa politiikkansa tieteelliseen tutkimukseen.
Nykyisin kansanedustajia vastaan vireillä olevista jutuista veikkaisin, että Päivi Räsänen ei vielä joudu oikeuteen, vaan tutkinta toteaa, että aihetta syytteeseen ei ole. On kuitenkin vain ajan kysymys, koska vastaavasta kristillisestä puheesta joutuu oikeuteen ja todennäköistä on, että joku tavallinen kansalainen, jonka tuomio ei herätä niin paljon huomiota jo pian joutuukin. Juha Mäenpään "rikos" katsotaan todennäköisemmin syytteen arvoiseksi, vaikka hän piti puheensa eduskunnan pöntöstä. Mäenpää ei tietysti tästä syystä joudu syytteeseen, mutta oikeuslaitos hakeekin tässä tilannetta, jossa PS yksin joutuisi estämään Mäenpään syyttämisen, jolloin onnettomat valopäät pääsivät syyttämään PS:ää oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta. Hussein al-Taeesta on vaikea sanoa mitään. Hän kuitenkin on itse muslimi, mutta shiia, eivätkä shiiat juurikaan harrasta varsinaista terrorismia, joten hänet ehkä voisi näön ja poliittisten pisteiden vuoksi uhratakkin. SDP pääsisi silloin patsastelemaan, että se erottaa eduskuntaryhmästä, jos edustaja syyllistyy kiihotusrikokseen.
Kaikissa näissä kyse on tietysti siitä nostaako valtionsyyttäjä syytteen. Mikäli nostaa, niin langettavan tuomion puolesta veikkaamisella ei voita mitään, koska kertoimet ovat niin huonot. Päivi Räsäsen juttu on ainoa, jossa kannattaisi riskeerata lyömällä vetoa vapauttavan päätöksen puolesta.
Tämmöistä se on nykyisin Suomen oikeusvaltioperiaatteen kanssa. Toki tuomiot ovat vielä vain sakkoja ja ne ovat tähän asti epäonnistuneet siinä maineen likaamisessa, joka niiden varsinainen tarkoitus on. Muuten olen sitä mieltä, että jokaisen olisi syytä rukoilla niiden lehtimiesten puolesta, jotka leipänsä eteen joutuvat tekemään työtä suomalaisessa mediassa.
