Impressioita kuplasta, josta katsotaan äärioikeistoa.

Maassamme on jälleen tutkittu äärioikeistoa.

En lähde arvioimaan tutkimusta, jolla varmasti on ansionsa, lukematta sitä. Sen sijaan esitän vaikutelmiani keskustelusta, joka tänään tutkimuksesta käytiin Helsingin yliopiston Tiedekulmassa.

Ensimmäisenä huomion kiinnitti se, että Helsingin yliopistolla on tila, jossa esiintymislavan taustalla lukee suurin kirjaimin STAGE. Se on lievästi ärsyttävää ja kuljenkin sen vuoksi täst'edes kadun toista puolta Tiedekulman ohittaessani.

Keskustelussa äärioikeisto jäi kokonaan määrittelemättä ja siihen suhtauduttiin niin laveasti, että se voi olla melkein mitä tahansa. Melkein tuli mieleeni, että keskusteleva käsitteiden määrittelijä olisi aikanaan ollut hyvä Janajevin juntan tiedottajana, jolloin näiden ei olisi itse tarvinnut kännipäissään tiedottaa. Menestys toki olisi ollut sama, mutta tyyli ennen kaikkea.

Ikään kuin yllättävänä tietona esitettiin, että kansallismielisyys on kansainvälinen aate, eivätkä suomalaiset kansallismieliset ole keksineet sitä itse; tai heinänteon, saunomisen ja metsästyksen lomassa sattumalta kompastuneet siihen suomalaisessa maaperässä. Merkittävä tieto varmaan, jos ollaan yliopistolla.

Huolestuttavaa oli se, että 'vastuullinen media' tuntuu olevan jo ihan yleiskielen käsite. Niin se rappio - jota kansallismieliset eivät todellakaan pidä maahanmuutosta johtuvana - etenee. Totuuden jälkeisestä ajasta puhuttaessa oltiin huolestuneita mediasta ikään kuin mediasta tai sanomalehdistä löytyisi, tai edes pitäisi löytyä, totuus. Niiden uutistoiminnan toki pitäisi pohjautua faktapohjaisen tiedon välittämiseen, mutta se on tietenkin eri asia kuin totuus.

Keskustelijat esittivät äärioikeiston myös uskovan erilaisiin salaliittoteorioihin, joihin liikkeisiin liittyvät vihitään. Noviisit kokevat vihkimyksen voimaannuttavana. Salaliitoksi katsottavan toiminnan rajat keskustelijat maalasivat kuitenkin niin laveiksi, että heidän olisi pitänyt pitää omaa keskusteluansakin salaliittona, jos olisivat älyllisesti rehellisiä. En tiedä ovatko he kokeneet vihkimyksensä voimaannuttavana kokemuksena.

Tutkimusjohtaja ja keskustelun juontaja jätti itsestään älykkään kuvan, joten tutkimus itse on varmasti parempi kuin tässä lievästi karrikoiden esitetty keskustelu siitä.

Hitaan toiminnan joukot

Nykyisin kaikilla yhtiöillä ja muilla yhteisöillä pitää olla jonkinlainen eettinen säännöstö. Yleensä se otetaan yhtä vakavasti kuin hallituksemme arvopohja ja tarkoittaakin täsmälleen samaa: sellainen nyt vain pitää olla markkinointisyistä, mutta kukaan ei todellakaan tiedä miten sen pitäisi vaikuttaa käytännössä. Amerikkalaiset ystävämme kutsuvat tätä säännöstöä nimellä 'Code of Conduct" ja heiltä tapa luonnollisesti on maahamme kopioitukin. Tai ainakin sitä erilaisten konsulttien toimesta yritetään kopioida myös tänne. Toisihan tavan omaksuminen konsulteille rahaa.

Päivän loistava uutinen on, että SQLite on ottanut eettisen säädöksensä suoraan pyhän Benedictuksen säännöstä.

Tech community outraged...

Tätä voisi todellakin kutsua asialliseksi ja hedelmälliseksi kopioinniksi. Jostain syystä tämä on kuitenkin herättänyt - ainakin otsikon mukaan - närää bisnesyhteisössä. Vaikea ymmärtää miksi, sillä SQLiten Code of Conduct on varmasti paras ja koetelluin mitä tarjolla voi olla.

Benedictiinit kyllästyivät aikanaan maalliseen menoon ja vetäytyivät siitä rukouksen, työn ja opiskelun pariin. Periaatteessa mielettömiä liioittelematta voi sanoa, että he toivat sivistyksen läpi "pimeiden" aikojen ja heidän ansioitaan on länsimainen tiede yliopistoineen. Benedictiinejä on vieläkin ja sääntökunta on voimissaan, vaikka länsimaat eivät noin yleisesti vanhempiaan enää kunnioitakaan. Nykyisin onkin taas herännyt ajatus, että jonkinlainen benedictiininen ratkaisu olisi tässä nymenossakin paikallaan.

Nykymaailmassa soveltaminen ei tietenkään kävisi samoin varhaiskeskiaikana. SQLite tuskin luostareita koodareille perustaa, ja tuskin koodarit sellaisia osaisivat itsekään perustaa. Heille voisi olla mahdoton ajatus, että peruna kasvaa ilman jatkuvaa valvontaa. Erittäin hyvä alku kuitenkin olisi sekin, jos mahdollisimman monet heistä havahtuisivat hartaasti mietiskelemään tuota SQLiten eettistä koodia. Se on yksinkertaisesti ylivoimainen mihin tahansa varsinaisen liiketoiminnallisen firman eettiseen koodistoon verrattuna. Jonkinlainen kulttuuri- ja liiketoimintojen eriytyminen vallitsevasta eetoksesta kun on laajemminkin aistittavissa ja parempi on olla oikealla puolella.

Köyhät ja köyhät.

Kuten evankeliumiteksti kertoo Kristus kyllä parantaisi, jos hänen puoleensa käännyttäisiin. Nykyään sitä ei kuitenkaan tehdä, joten joudumme tyytymään poliitikkoihin.

En tiedä Brasilian politiikasta oikeastaan mitään mikä on täsmälleen yhtä paljon, kuin suomalaisen median pääkirjoittaja siitä tietää. Lähden siitä, että Brasiliassa on järkeä siinä missä kuvassa näkyvässä talossakin, joten he osaavat itse säätää itselleen sopivan politiikan ja aluehallinnon.

Suomalaisen median pääkirjoittajana toimivasta sanelukoneesta olen pakotettu tietämään jotain. Sen kautta kuulin muun muassa, että Brasilia on äärimmäisen rasistinen valtio. En usko tätä väitettä. Se on myös sanellut ihmettelyä siitä miten köyhät voivat äänestää paikallista äärioikeistoa, jonka sanelukone luonnollisesti pyrkii samaistamaan USA:n, Euroopan ja Suomen äärioikeistoihin, jotka äänestävät kaikki sekä Trumppia, että Putinia. Mikä on sekin tietysti järjetöntä. Silloin tällöin kone kirjoittaa myös algoritmeista ymmärtämättä, että sen oma algoritmi on pahasti vaurioitunut.

Suomalaisen median pääkirjoittaja ei luo kuvaa todellisuudesta, vaan kuvaa itsestään ja omasta patsastelustaan. Minun on todella helppo kuvitella kuinka kuka tahansa köyhässä slummissa asuva haluaa nimenomaan kuria ja järjestystä äänestäen sellaisia poliitikkoja, jotka sitä kykenevät tarjoamaan. Eivät niissä paikoissa, joissa me rahoinemme viihdymme, seksipalveluja tarjoa meidän omat vaimomme ja tyttäremme, eivätkä niiden väkivaltasarjojen ja elokuvien, joilla itseämme viihdytämme, inspiraation lähteinä ole meidän oma, sankarillinen miehekkyytemme. Köyhät sellaisissa oloissa elävät.

Trumpiakin äänestivät nimenomaan köyhät. Itse asiassa köyhät nostivat hänet presidentiksi vaikka heillä oli vastassaan sekä republikaanien, että demokraattien upporikkaat eliitit. Tämä on hyvä muistaa, kuten myös se, että demokraatit ovat USA:ssa se rikkaiden ja menestyvien puolue nykyisin. Se antaa pohjaa ja perspektiiviä pääkirjoittajan tekstien tulkinnalle.

Euroopassa näkyy osittain sama ilmiö. Rikas ja hyvinvoiva eliitti tekee kaikkensa painaakseen alas kansallismielisiä puolueita, mutta silti ne vain voittavat vaaleista toiseen. Euroopassa ei varsinaisesti ole muita köyhiä kuin Paleface, ja hallittu elintason lasku ei edes olisi pahitteeksi, mutta silti on aika vastenmielistä se, että rikas eliitti vaatii tavan ihmisiltä uhrauksia ilmatonmuutoksen torjumiseksi velloessaan samaan aikaan itse täysin ansiottaan pumpuliin käärityssä hyvinvoinnissa, vaatien itselleen aina vain lisää, kuin jonkinlainen oletetusta suuruudestaan lumoutunut käenpoika.

Mieleen tulevat Ranskan vallankumousta edeltäneet ajat ja sen ajan ylimääräinen virka-aatelisto. He ehkä olivat fiksumpia ja paremmin käyttäytyviä kuin suomalaisen median pääkirjoittaja, mutta yhtä kaikki yhtä turhia.

Vannoutuneelle vastavallankumoukselliselle onkin vaikea dilemma se miten suhtautua tuleviin vallankumouksiin. Tietenkin ne pitäisi yrittää kääntää vallankumouksellista prosessia purkaviksi, mutta se voi olla hyvinkin vaikea tehtävä. Toivotaan parasta.

23. helluntain jälkeinen sunnuntai

Filippiläiskirjeestä 3: 17 - 21; 4: 1 -3

Seuratkaat, rakkaat veljet, minua ja katsokaat niitä, jotka niin vaeltavat, kuin me teille esikuva olemme. Sillä monta vaeltavat, joista minä jo usein olen teille sanonut, ja nytkin itkien sanon: he ovat Kristuksen ristin viholliset, joidenka loppu on kadotus, ja heidän vatsansa on heidän jumalansa ja heidän kunniansa joutuu heille häpiäksi, jotka maallisia rakastavat. Mutta meidän menomme on taivaissa, josta me myös lunastajaa Herraa Jesusta Kristusta odotamme, joka meidän heikon ruumiimme kirkastaa, että se hänen kirkkaan ruumiinsa kaltainen olis, sillä voimalla, jolla hän myös voi kaikki itsellensä alamaiseksi tehdä. Sentähden minun rakkaat ja ihanat veljeni, minun iloni ja minun kruununi, seisokaat niin Herrassa, minun rakkaani. Euodiaa minä neuvon ja Syntykeä minä neuvon, että he Herrassa yksimieliset olisivat. Ja minä rukoilen sinua, minun uskollinen kumppanini, ole noille naisille avullinen, jotka minun kanssani evankeliumissa kilvoitelleet ovat, ynnä Klementin ja muiden minun auttajaini kanssa, joiden nimet elämän kirjassa ovat.

Evankeliumista Matteuksen mukaan 9: 18 - 26

Kuin hän nämät heille puhunut oli, katso, niin päämies tuli ja kumarsi häntä, sanoen: nyt on minun tyttäreni kuolemallansa; mutta tule ja pane kätes hänen päällensä, niin hän virkoaa. Niin Jesus nousi ja seurasi häntä, ja hänen opetuslapsensa. Ja katso, vaimo, joka oli kaksitoistakymmentä ajastaikaa punaista tautia sairastanut, kävi takana, ja tarttui hänen vaatteensa liepeeseen; sillä hän oli itsellensä sanonut; jos minä ainoastaan rupeen hänen vaatteesensa, niin minä tulen terveeksi. Niin Jesus käänsi itsensä, näki hänen ja sanoi: ole hyvässä turvassa, tyttäreni! sinun uskos on sinun terveeksi tehnyt. Ja vaimo tuli sillä hetkellä terveeksi. Ja kuin Jesus tuli päämiehen huoneeseen, ja näki pillein soittajat ja kansan hymisevän, sanoi hän heille: menkäät pois; sillä ei piika ole kuollut, vaan hän makaa. Ja he nauroivat häntä. Mutta kuin kansa oli ajettu ulos, meni hän sisälle ja tarttui hänen käteensä, ja piika nousi. Ja sen sanoma kuului kaikkeen siihen maahan.

Harrasteleva vihapuhuja

Harrastelevana vihapuhujana en ole vielä päässyt selvyyteen mitä vihapuhe varsinaisesti on. Pitäisi varmasti suhtautua asiaan vakavammin. Tekstiäni on julkaistu kahdessa kirjassa ja molemmat [toisesta varsinaisesti vain tekijä] kiellettiin Helsingin kirjamessuilla vihapuheena. Aika hyvä saavutus minusta, vaikka on pakko myöntää, että saavutin sen toisten siivellä. Minulle kuitenkin riittää kirjallisuuselämästä saavutus skribenttinä, jonka kaikki painetut tekstit on maamme historian typerimmän establishmentin toimesta kielletty. Pidän sitä hyvänä, enkä vaivaudu syöksymään siihen maailmaan syvemmälle, vaikka se vihapuheen olemuksen löytämisen kannalta voisi hedelmällistä ollakin.

Vielä huolestuttavampaa kuin kirjojen kieltäminen onkin ehkä internetin kiristyvä valvonta. Se ei estä minua kirjoittamasta mitä huvittaa, mutta yleisellä tasolla se rassaa. Vihapuheella, jota nyt pitäisi tarkkailla ja rangaista, tarkoitetaan aina ja poikkeuksetta poliittista puhetta. Henkilön kunnian ja yksityisyyden loukkaaminenhan on ollut rangaistavaa jo ennen kuin suomalainen älymystö kopioi termin vihapuhe amerikkalaisten teinien kulttuurista. Internetin idea on juuri se, että siellä voi julkaista kuka tahansa, eikä mitään laatuvaatimuksia ole. Ja demokratiamme ongelma on enemmän ihmisten osallistumattomuus, kuin ihmisten osallistuminen.

On itsestään selvää, että kaikkien päästessä ääneen osa puhuu tönkösti. Jotkut jopa törkeästi. Minusta osoittaa ihmisten pienuutta, että he takertuvat näihin tökeryyksiin sen sijaan, että hakisivat asiaa niiden takaa, antaisivat niiden vain olla tai antaisivat samalla mitalla takaisin. Pidän myös mielettömänä sellaista ajatusta, että joku ryhtyisi väkivaltaan törmätessään internetistä tekstiin: "Haistakaa kommarit v**tu!" tai johonkin vastaavaan pidempään vuodatukseen. Uskon, että suurin osa ihmisistä on tästä samaa mieltä enkä usko, että kiellettäväksi halutulla vihapuheella edes tarkoitetaan noita kansan niin sanotuista syvistä riveistä kummunneita rehtejä parahduksia. Niitä käytetään vain keppihevosina laukalla kohtia suurempia kohteita.

Tämän hetkisen näkemykseni mukaan vihapuheella tarkoitetaan poliittista puhetta, joka on vihapuheen määrittelijöiden omia poliittisia tavoitteita vastaan. En pidä tätä näkemystäni lopullisena, vaan jatkan tutkimuksiani kansallismielisenä ja kristillissosiaalisena vihapuhujana.

P.S.

Vielä 1970-luvulla Suomessa televisioon asti pääsivät puhumaan ihan puhtaat totalitaristit. Ja ihan rauhallisen kiltistihän nuo näyttävät puhuvan, joten pelko pois.

Suomen mieli

Asiasta ovat aikaisemmin puhuneet ainakin sellaiset perussuomalaiset kuin Jukka Hankamäki, Jussi Halla-aho ja Juho Eerola. Koko puolue kaikkine ehdokkaineen jakaa heidän huolensa. Kuten tekee myös suomen kielen lautakunta, joka tänään antoi vakavan varoituksen suomen ja ruotsin aseman heikkenemisestä maassamme.

Suomen viralliset kielet vakavasti uhattuina.

Tilanne on vakava. En tiedä onko syynä älymystömme löysyys, vai sen maamme asukaslukuun nähden liiallinen laajuus. Yliopistoissa koulutetaan aivan liikaa väkeä ja aivan liian monet jatkavat ammattikoulutuksen sijaan lukioon. Älykkyyden ollessa normaalijakautunutta on aika itsestään selvää, että massa laskee tasoa. Toisaalta se kärki, joka asiasta viime kädessä vastaa, voisi ainakin yliopistotasolle helposti nousta irti massasta, jos sillä olisi vain viitseliäisyyttä ja rohkeutta erottautua.

Koulutuspolitiikasta, myös korkeakoulutasolla, päätetään poliittisesti. Hallitukselle suomen ja ruotsin aseman huononeminen ei vaikuta olevan mikään ongelma. Englanniksi saa varmaan helpommin erilaisia lausunnonantajiakin tukemaan hallituksen politiikkaa kuin suomeksi. Veikkaisin, että taloudellisia etuja vastaan tämä hallitus veisi Suomen vaikka helvettiin ja toteaisi media kaikukoppanaan, että on parempi olla Saatanan kanssa samoissa pöydissä neuvottelemassa, kuin protestoida helvetin ulkopuolella.

Viime vaalien valvojaisissa mietimme tuloksen varmistuttua, että joko Juho kulttuuriministeriksi tai Jarppa työministeriksi, koska kymiläisille itseoikeutetusti kuuluu yksi paikka hallituksessa niiden tasavaltalaisten lattapäiden joukosssa. On ehkä korkeampien voimien varjelusta, että Juho ei kokemattomana joutunut tähän hallitukseen. Tosin hänet olisi sieltä viimeistään 2017 kesällä kuitenkin potkittu pois, koska hän ajoi perussuomalaisten linjaa. Nyt hän, kuten jokainen perussuomalaisten kansanedustaja, on huomattavasti kokeneempi siinä miten hallituskumppaneihin voi luottaa ja kuinka ne ovat aina valmiita kampittamaan hallituskumppaneitaan. Hyväuskoisuutta ei enää ole, mikä on tietyllä tavalla valitettavaakin. Realismia ja kykyä ajaa äänestäjien näkemyksiä läpi on kuitenkin sitäkin enemmän.

Mikäli haluaa tehdä jotain suomen ja suomenruotsin säilymiseksi myös sivistyskielinä kannattaakin äänestää kevään vaaleissa perussuomalaisia ehdokkaita. Kun antaa keisarille sen mikä keisarin on, on sekin syytä tehdä oikein.

Hysteria

Ennen vanhaan hysteria taisi olla ihan tautiluokituksessa. Ainakin viktoriaanisessa Englannissa sellaista on koetetettu parantaa. Nykyisin se on pitänyt poistaa tautien joukosta ihan käytännön syistäkin: eihä suomalaisen median pääkirjoittaja voisi sairaana työtään tehdä.

Meillä vallitsee kuitenkin julkisessa keskustelussa harvinaisen hysteerinen ilmapiiri. Ei ole juuri muita vaihtoehtoja kuin Hitler tai EU ja koko media rummuttaa kaikin voimin EU:n puolesta. EU:n purkautuminen, tai edes pieni takapakki EU:n liittovaltiokehityksessä nähdään ihmisoikeuksien romahtamisena. Ellei ihan elämän loppuna, niin ainakin vartioidun leirielämän alkuna. Tämä on kummallista, koska varsinaisia natseja ja fasisteja ei ole havaittavissa missään ellei fasismin määritelmänä pidetä Keskustapuolueen sille 1970-luvulla kehittämää määritelmää, jossa fasismi oli yksiselitteisesti kekkos- ja keskustavastaisuutta.

Amerikkalaiset lehdet ovat nykyään vielä pahempia kuin suomalaiset kopionsa. Silti sieltä, kuten pienemmässä mittakaavassa myös Suomesta, löytyy paljon hyviä, selkeisiin analyyseihin kykeneviä lehtiä varsinaisen sanomalehdistön ulkopuolelta. First Things on yksi sellainen.

En muista olenko kirjoittanut täällä artikkelista, jossa Matthew Rose analysoi USA:n alt-rght liikehdintää kristillisestä näkökulmasta. Mikäli olen niin ei se mitään, sillä eiköhän alkuperäinen idea toiston välttämisestä ole jo mennyt romukoppaan muiden alkuperäisten ideoiden mukana. Muistan kuitenkin lukeneeni artikkelin viime maaliskuussa ja ajatelleeni ensin suomentaa sen, mutta muutin mieleni, kun mietin, että ei se kuitenkaan päde oikein mihinkään Suomen poliittisissa liikkeissä.

The Anti-Christian Alt-Right

Tänään törmäsin tuohon artikkeliin jonkun linkittämänä Facebookissa. Maaliskuun jälkeen olen kuullut Greg Johnsonin puhuvan Suomessa. Siitä tuli mieleen sama kuin Carl Schmittiä lukiessa: tämähän jotenkin muistuttaa katolista teologiaa, mutta ilman Jumalaa.

Artikkeli on hyvä analyysi siitä mitä alt-right ihan oikeasti on ilman mitään hysteeristen kauhukuvien maalailua. Siihen kannattaa tutustua kannatti sitten alt-rightia tai vastusti sitä. Itse suhtaudun siihen aika neutraalisti.

Artikkelin lopusssa on kiteytetty varsinainen ongelma kristinuskon kannalta: "Faustisen ihmisen tavoitteiden mahtaileva sankarillisuus ei ole kristityille ongelma. Ongelma on hänen päämääriensä surkuteltava pienuus. Meitä ole tarkoitettu ainoastaan tavoittelemaan äärettömyyttä, meidät on kutsuttu osallistumaan siihen, olemaan - sanalla sanoen - jumalallistuneita."

Poliittinen uskonto

Nykyisin on tullut tavaksi kuitata erilaiset aatteet uskontoina, johtuen niiden kannattajien kiihkomielisyydestä ja kyvyttömyydestä kyseenalaistaa aatteitaan järkiperäiselle tarkastelulle. Kiihkomielisyys ja sokea usko eivät kuitenkaan vielä muodosta uskontoa ja siksi olisikin parempi puhua poliittisesta uskonnosta, jonka erityispiirre on esimerkiksi kristinuskolle täysin vastakkainen idea rakentaa taivasten valtakuntaa maan päälle.

Kristinusko, siinä kuin mikä tahansa uskonto, voi muodostaa kehyksen poliittiselle uskonnolle, mutta näissä moderneissa tapauksissa kuten ei-tieteellinen kommunismi tai vihervasemmistolaisuus ei ole kyse edes siitä, vaan näiden aatteiden kellokkaat ovat enimmäkseen ateisteja tai vähintään täysin sekulaareja ajattelijoita. Eli on oikeastaan väärin pitää niitä poliittisina uskontoinakaan. Voisi sanoa, että joillakin moderneilla aatteilla on kaikki poliittisen uskonnon piirteet ilman aatteen sisältönä olevaa uskontoa. Itse aate muodostaa uskon dogmit, joista ei tingitä. Ideologinen uskonto olisi ehkä paras määritelmä. Voi sanoa, että aika usein ideologia onkin teologiaa. Siksi ideologia, ollakseen hedelmällinen ja toimiva, olisi aina hyvä ankkuroida tiukasta siihen mikä jo on ja mikä on todellista, eikä mihinkään utopistiseen tulevaisuudenkuvaan.

Poliittinen uskonto on perinteistä uskontoa, joka joko sopeutuu tukemaan valitsevaa valtaa poliittisesti tai ryhtyy kapinoimaan sitä vastaan poliittisesti ja niin tavallaan pettää itsensä uskontona. Poliittisesta uskonnosta pitää erottaa kansalaisuskonto, jossa uskonto lähinnä määrittelee kansan yhteistä rytmiä vapaapäivineen, juhlineen ja seremonioineen riippumatta siitä ovatko kaikki kansalaiset varsinaisesti uskossa, eli eivät. Kansalaisuskonto ei ole poliittista, koska se ei aseta mitään aatteellisia tavoitteita yhteiskunnan kehitykselle, vaan yhteiskunta käyttää siinä uskontoa sisäisen yhtenäisyyden parantamiseksi. Se on suurinpiirtein sellaista mitä kutsutaan kulttuurikristillisyydeksi.

Tämä nyt oli tosi kevyt juttu aiheesta, josta on kirjoitettu paremmin ja laajemmin jossain muualla. Jotenkin vain häiritsee ideologian sokea rinnastus uskontoon, joita niitäkin on monia erilaisia. Amishit elävät uskontoa eivätkä aiheuta ilmastonmuutosta, ideologiset uskonnot julistavat ilmastonmuutoksen vastustusta, mutta eivät ole valmiita muuttamaan itseään ja elämäänsä. Tämä ehkä se keskeinen ero maallisessa ja keisarillisessa mielessä.

Pyttis Burning! Phone 999!

Sukupuolineutraalista avioliitosta käydyn keskustelun myötä yhteiskunnalliseen keskusteluun tuli mukaan kaiken voittava argumentti: "Mitä se sulta on pois?" Ilmoitankin tässä heti alkuun, että minulta ei ole mitään pois, vaikka Helene Schjerfbeckiä esittävä näyttelijätär puhuisi jossain elokuvassa kantoninkiinaa.

Boikotoikaa. 

Taidehistorioitsija kehottaa siis boikotoimaan Helene Schjerfbeckistä kertovaa elokuvaa, koska pääosaa esittävä näyttelijätär puhuu siinä suomea. Helene Schjerfbeck itse puhui eläessään suomenruotsia. Todennäköisesti boikotoinkin elokuvaa koska en viitsi vaivautua elokuviin sen enempää kuin jatsikonsertteihinkaan.

Kongolaisissakin laivoissa seilanneena, ja osittain myös sukulaisten vuoksi olen aina pitänyt suomenruotsalaisesta kulttuurista. Se ei ole ollut minulta pois, eikä minulla ole ollut mitään sitä vastaan. Olen itse asiassa kaimani Ida Asplundin innottamana joskus jopa kannattanut sen suurempaa autonomiaa suomenruotsalaisen kulttuurin säilymisen turvaamiseksi. Nykyisin se ei enää ole poliittinen kysymys, koska suomenruotsalaiset eivät itse halua sitä. Pakkoruotsin poistamista ja vähemmistökielen turvattua asemaa suomenruotsille kannatan silti, koska on hyvä edes viivyttää kulttuurin katoamista. Koskaanhan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaikka yhteiskunnallinen ja akateeminen järkiintyminen vaikuttaakin nyt kaukaiselta utopialta on suurempiakin ihmeitä, kuin suomenruotsalaisen kulttuurin pelastuminen, maailman historiassa nähty.

Kulttuurinen omiminen, johon Helsingin Sanomien jutussa viitataan on suomalaisiin yliopistoihin ja mediaan USA:n teineiltä lainattu idea, kuten pian koko suomalainen virallinen kulttuuri muutenkin. Sitäkin lainaamista voitaisiin pitää kulttuurisena omimisena mitä suurimmassa määrin, jos oltaisiin rationaalisia ja samoja standardeja sovellettaisiin kaikkeen yhteiskunnalliseen ajatteluun ja toimintaan. Mutta eihän nykyisin olla. Nykyisin identiteetti [ minä itse, tieteen kielellä Me, Myself and I ] määrittelee sen mikä on totta, ja jokaisella identiteetillä on oma totuutensa. Näillä mennään.

Suomenruotsalaisen kirjallisuuden suomentamisen voisi myös lopettaa kulttuurisena omimisena. Sillekin on hyvä markkinat Ruotsissa. Samoin on kulttuurista kolonialismia lähettää suomenruotsiksi puhuttua televisio-ohjelmaa ympäri Suomea. Ei suomenruotsia Schjerfbeckin aikanakaan koko maassa puhuttu. Tieteellisesti katsoenhan kulttuurinen omiminen on kolonialismin seurausta, joten tällainen kulttuurinen kolonialismi on vähintään yhtä tuomittavaa kuin sen seuraukset.

Myös se, että Helsingin Sanomat käyttää Höblan juttuja uutisaineistonaan on kulttuurista omimista, joten tämäkin juttu on tuomittava, mitä pyydän luonnollisesti anteeksi tässä.

Annetaan keisarille mikä keisarin on. Keitä me olemme vastaan pistämään? Ja miksi yleensä pistäisimme vastaan?

Seurakuntavaalit

Seurakuntavaalit ovat noin kuukauden päästä tästä päivästä. Kotka-Kymissä on tuttuja ehdokkaita, joita äänestäisin, jos minulla olisi äänioikeus. Onneksi ei ole, sillä onhan keisarille annettava se mikä keisarin on.

Vitsit vitsinä. Seurakuntavaaleilla on varmasti paikkansa. On hyvä, että jollain tasolla riippumaton elin valvoo taloudenpitoa. Paras tapa valita sellainen on vaalit. Ja onhan valtuustoissa myös vahva pappisedustus.

Kokeilin vaalikonetta, joka on aika kummallinen, ja omat puolueeni täällä Kymissä ovat näköjään Sanasta 2018 ja Laajapohjainen valitsijayhditys. Näitä kannatan!

Vaalikoneen kysymykset olivat siis aika outoja. On itsestään selvää, että Jumalanpalvelukset ja hartauselämä ovat seurakunnan tärkeintä toimintaa. Melkein pitäisi pudottaa ehdokas listoilta, jos hän valitsee jotenkin muuten. En myöskään ymmärrä miten kukaan voisi säästää siten, että jättäisi messut sunnuntaisin pitämättä. En usko, että sitä voisi edes tehdä, vaikka valtuusto niin päättäisi, mutta olen aina ollut hyväuskoinen.

Seurakuntavaalit ovat siis hyvä juttu. Sitä en koskaan oppinut ymmärtämään miksi kirkolliskokous kokoontuu joka vuosi päättämään naispappeudesta, ilmastonmuutoksesta ja sukupuolineutraalista avioliitosta. Enkä sitäkään miksi piispat ja kirkkoherrat valitaan vaaleilla. Mutta ei minun kaikkea tarvitse ymmärtääkään. Onneksi.

22. helluntain jälkeinen sunnuntai

Filippiläiskirjeestä 1: 6 - 11

Sen totisesti tietäen, että se, joka teissä on hyvän työn alkanut, on sen Jesuksen Kristuksen päivään asti päättävä: Niinkuin minulle on myös kohtuullinen teistä kaikista niin ajatella, sentähden, että minä teidät sydämessäni pidän, sekä minun kahleissani, että evankeliumin edesvastauksessa ja vahvistuksessa, te kaikki, jotka minun kanssani armosta osalliset olette. Sillä Jumala on minun todistajani, että minä sydämen pohjasta kaikkia teitä Jesuksessa Kristuksessa halajan, ja sitä rukoilen, että teidän rakkautenne enemmin ja enemmin yltäkylläiseksi tulis kaikkinaisessa tuntemisessa ja ymmärryksessä, että te koettelisitte, mikä paras olis, ja olisitte vilpittömät, ei kellenkään pahennukseksi Kristuksen päivään asti, täytetyt vanhurskauden hedelmillä, jotka Jesuksen Kristuksen kautta teissä tapahtuvat, Jumalan kiitokseksi ja kunniaksi.

Evankeliumista Matteuksen mukaan 22: 15 - 21

Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat. Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme  sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa. Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei? Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan. Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus? He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.

Terveisiä Kotkasta

Kotka on sellainen perinteinen, luonnollinen kaupunki, jollaisia on eri puolilla pitkin Euroopan, Amerikan ja Kauko-Idänkin rannikkoa. Vaikka Kotka tunnetusti on kommarikaupunki, niin se on sitäkin aidolla tavalla turhia niuhottamatta. Eli aivan toista kuin Helsingin kansalaistorin virallispoliittinen, hermeettinen kupla. Uskon, että jos Veikka Lahtinen ja Ronja Salmi muun Helsingin keskeisen kirjallisuusväen kanssa lähtisivät julkisilla matkaamaan kohti Kotkaa heidän otsalleen nousisi hiki jo ennen Porvoota. Viimeistään Loviisassa he höpöttäisivät paniikkikohtauksen vallassa niin levottomia, että heidän olisi hypättävä bussista ja palattava takaisin kansalaistorille. Pöyräiltyään siellä viikon lasitalon ja uuden kirjaston varjossa jopoilla ympyrää tarkasti sykemittaria seuraten he ehkä saattaisivat toipua ennalleen. Eli tällaista vaarallisen avartavaa matkaa ei Helsigin kirjallisuuspiireille todellakaan voi suositella.

Kotkassa markkinat ja messutkin ovat nimenomaan markkinoita, kuten Euroopassa on tapana. Tänäänkin meni Epäneutraalia sukupuolikirjaa täysin mukavasti ja avoimesti vaikka yksi sen kirjoittajista on Timo Hännikäinen, joka ei kansalaistorikirjallisuuden steriiliin viihdekuvioon sovi lainkaan. Hänhän ei ole koskaan kertonut hassua vitsiä telkkarissa, eikä toisaalta omaa raskasta elämänkokemusta nuorekkaana ja nousevana kokoomuspoliitikkona. Muita hyvin kaupaksi menneitä kirjailijoita ja poliittisia pamfletisteja olivat muiden muassa Matias Turkkila, Arto Luukkanen, Marko Hamilo, Simo Grönroos, Matti Virtanen ja Heikki Koskenkylä. Makkaraa jakoivat sitten SDP ja Kokoomus.

Melkein näkisin, että ellei omista asuntoa, tai ole vuokralla, Helsingin kantakaupungin kansalaistoria ympäröivistä mukavista, perinteisistä kirkonkylistä, kuten Kruunuhaka, Kallio, Töölö, Punavuori, Vallila, Ullanlinna, Eira, ja mitä näitä on, vaan asuu kansalaistorin säteilypiirin ulommalla kehällä, jossa säteily on voimakkaampaa, niin kannattaisi muuttaa Kotkaan aistimaan aitoja, kansainvälisiä tuulia.

Kotkan perussuomalaiset aikovat keväällä lähettää Helsinkiin parannukseksi ja ojennukseksi taas seuraavaksi nelivuotiskaudeksi Juho Eerolan ja Carina Jäntin, mutta siitä enemmän kun kuljemme kohti kevättä. Jo tässä vaiheessa rukouksissamme kuitenkin on, että he saisivat vapaasti valita mukavan työasunnon jostain muusta kaupunginosasta, kuin kansalaistorikaupunkilaisten osoittamasta paikassa.

HIFK:lle luonnollisesti onnittelut päivän hienosta voitosta! Uskon, että KTP lähtee viimeiseen peliin aidolla asenteella voittamaan. Vaikka toki HIFK itsekin hoitaa nousunsa voitolla Kajaanista.

IKL:n isäntämiehet

Vääristynyt, vasemmistolainen historiankirjoitus pitää 30-luvun luterilaisia pappeja, jonkinlaisina lapualaisina isäntämiehinä, jotka kurittivat köyhää ja vihasivat ryssää. En usko, että he sellaisia ovat olleet. mutta toisaalta ei minua häiritse vaikka olisivat olleetkin. Varmasti he suurimmaksi osaksi olivat hyviä ja rehellisiä totuuteen pyrkiviä miehiä.

Tämä tuli mieleeni, kun luin perussuomalaisten kansanedustajien Laura Huhtasaaren ja Ville Tavion vierailusta Turun Mikaelin seurakunnan kirkossa. Heidät oli seurakunta sinne kutsunut eivätkä he sinne mitenkään tunkeutuneet. Ville Tavio kertoi keskustelussa olevansa Mikaelin seurakunnan jäsenkin, eli hän oli täysin kotonaan. Vierailun jälkeen luterilainen kansankirkko on sitten arvostellut vieraitaan julkisuudessa, kun itse keskustelun aikana ei ilmeisesti työn, levon, sairauden tai muun ymmärrettävän syyn vuoksi voinut. Ja ei pelkästään arvostellut, vaan jopa solvannut. Luterilaisen kirkon mediassa on kommentoitu, että moisten vieraiden jälkeen kirkko pitäisi vihkiä uudestaan. Pahempaa solvausta on aika vaikea keksiä.

Siihen voisi todeta, että totta kai luterilaiset kokoustilat pitäisi vihkiä, jotta niistä tulisi sakraaleja tiloja, eli kirkkoja. Sen jälkeen luterilaisilla pastoreilla ei vain olisi niiden alttareille asiaa. Mutta en tiedä olisiko se asiallista, vaikka se totta olisikin.

Joka tapauksessa on aika hyvin huomattavissa, että ottaessaan osaa yhteiskunnalliseen elämään ja politiikan kysymyksiin luterilainen kirkko on aina, koko historiansa ajan, ollut vallitsevan vallan puolella. Niin se on nytkin. Kapinallisia pappeja eivät oikeasti ole niin sanotut sateenkaaripapit, vaan ne papit, jotka yrittävät pitää kiinni perinteisestä luterilaisesta opista ja opetuksesta. Heille kaikki kunnia.

Olisikin järkevää, jos luterilainen kansankirkko köyhien ystävänä yhteiskunnallisten kysymysten sijaan keskittyisi kristinuskon varsinaiseen ytimeen. Politiikasta ei tule kuin kuhmuja otsaan ja politiikka demokratiassa on maallikoiden hommaa. Papit ja kaikki muutkin saavat sitten palkkansa, kun todellinen monarkia tulee.

Liberalismin ongelma

Timo Vihavainen kirjoittaa Helsingin kirjamessujen skandaalista ansiokkaasti.

Liberalismin rappio ja kirjamessut

Olen samaa mieltä asiasta, mutta jäin miettimään tätä: "Mill edustaa niin sanottua terveen järjen filosofiaa terveimmillään. Se, joka hyökkää hänen vapautta koskevia perusideoitaan vastaan, voisi yhtä hyvin hyökätä hänen empiirisiä päättelysääntöjään vastaan.

Molemmissa tapauksissa on syytä olettaa taustalla jotakin irrationaalista ja todennäköisesti myös primitiivistä ajattelua, joka pelkää kritiikkiä ja avointa argumenttien lyömistä pöytään."

En väitä muistavani mitkä olivat ne vapauden perusideat, jotka Mill määritteli, mutta liberalismia yleensä vastaan voisi tässä hyökätä kevyesti vaikka vain huvikseen.

Klassisen liberalismin ja konservatismin välillä ei oikeastaan ollut mitään vastakkainasettelua. Monet konservatisimin suuret hahmot menevät ihan liberaalista. Rajalinja oli enemmän mekanistisen ajattelun suuntaan. Konservatiivit näkivät yhteiskunnan organismina, omien lakiensa ( luonnonoikeus ) mukaan kasvavana kokonaisuutena, jota valtion tehtävänä oli lähinnä vain hoitaa ja leikellä turhia rönsyjä oksastosta pois. Tätä vastassa oli ajattelu, jota nykyisin kutsutaan suunnitelmataloudeksi. Siinä yhteiskunta nähtiin rakenteina joita voidaan pystyttää ja purkaa. Ihmisten nähtiin muovatuvan näiden rakenteiden mukaiseksi. Ja niin nähdään vieläkin. Liberaaleilla ei välttämättä ollut lainkaan tuollainen mekanistinen maailmankuva.

Tuo vastakkainasettelu on kuitenkin poliittisessa keskustelussa kai jo mennyttä aikaa. Raja konservatiivien ja liberaalien välillä piirtyy nykyisin niissä kysymyksissä joita arvonsa hukannut yhteiskuntamme kutsuu arvokysymyksiksi tai arvopohjaksi. Raja ikään kuin halkaisee pohjan. Tai on kokonaan kaksi eri pulloa, joilla on omat pohjansa. Klassisella liberalismilla, tai klassisilla aatemäärittelyillä yleensä, ei ole näissä peleissä juuri mitään sijaa.

Sellaista kuitenkin mietin, että vaikka klassinen liberalismi sinänä on ogelmatonta, ja jopa tavoiteltavaa, sen tarjoamassa vapaudessa piilee relativismin vaara. Kun kaikkia näkemyksiä aletaan pitää samanarvoisina ainakin ilmaisun vapauden kentällä, niin saatetaan unohtaa, että lopulta kuitenkin on vain se yksi totuus, johon avoimen keskustelun kautta pitäisi pyrkiä, ja ryhdytään pitämään kaikkia näkemyksiä totuuksina hyväksyen laiskasti, että on monia totuuksia. Tätä tilaa, jossa nykyisin jo elämme voidaan pitää sinä relativismin tyranniana, josta Benedictus XVI puhui, koska ne, jotka osaavat esittää oman totuutensa vetoavimmin pääsevät aina voitolle riippumatta siitä mikä varsinaisesti on totta. Lähes väistämättä tätä tilaa tulee seuraamaan poliittinen tyrannia, koska raaka voima voittaa vetoavimmankin tunteilun, jolla on tilaa vain niin paljon, ja niin kauan, kuin sitä sille annetaan.

Liberalismi kaikkine vapauksineen voi siis johtaa tyranniaan ellemme ole tarkkoja.

Mietteitä Helsingistä

Helsingin kirjalliset piirit eivät vielä ole kehittyneet sille tasolle, jolla Ranskan ja Savoijin vastaavat piirit olivat vuonna 1797. Siksi vuoden toiseksi tärkein käännöskirja Mietteitä Ranskasta potkittiin ulos Helsingin kirjamessuilta. Sen mukana sieltä lensivät ulos muiden muassa Milla Hannulan Kiistamaa, Eero Paloheimon Kiinalainen juttu ja M.A. Meretvuon esikoisromaani Pilvikädet.

On totta, että periferioille pitää antaa aikaa sopeutua, mutta tässä tapauksessa aika on ollut aivan liian pitkä. Kirjamessujen skandaali johtuukin jostain muusta kuin viivästyneestä sopeutumisesta maailman varsinaisten metropolien kirjallisen sivistyelämän nopeisiin käänteisiin.

Meistä vanhimmat varmaan muistavatkin, että Helsinki on joskus ollut sivistynyt kaupunki. Tämän sivistyksen myös havaitsee omakohtaisesti kävelemällä poispäin Kansalaistorilta mihin suuntaan tahansa. Eri kaupunginosissa tallustellestaan huomaa, että täällähän on asunut, ja asuu edelleenkin, sivistyneitä ihmisiä, joilla on ollut silmää arkkitehtuurille ja elinympäristön tekemiselle esteettisesti miellyttäväksi. Valitettavasti näillä sivistyneillä ihmisillä ei ole juurikaan vaikutusta kaupungin poliittiseen sivistystoimeen, jonka muodostaa jonkinlainen äärivasemmistolaisten teinityttöjen ja vain rahaa ymmärtävien liikemiesten epäpyhä koalitio. Helsingin sivistyselämä on jossain muualla kuin siinä mikä pinnalle näkyy. Erittäin onnistunut Amos Rex taidettiin sekin toteuttaa enemmän kaupungin hallinnosta riippumatta kuin siitä johtuen. Puuttuhan nimestäkin "super" tai "mega". Tästä syystä Helsingin kaupungin hallinnon ja sivistystoimen järjestämien Helsingin kirjamessujen nimi olisi muutettava Helsingin mediamessuiksi. On kirjallisuudelle häpeäksi liittää se nykyisten messujen nimeen.

Mediamessuilta voisi sitten toivoa sitä, että ainakin nurkissa pääsivät esiin sellaiset vanhat klassikkotaatat kuin Pelle ja Hector, eikä koko messuja rakenettaisi Notkean rotan tubevideon ja Harkimon Vieraspeli Omskissa - kirjan symbioosin varaan. Ja kävi miten kävi on joka tapauksessa hyvä huomata, että meillä on kokonaan kaksi eri kulttuuria. Se kulttuuri, jonka pohjalta koko ansiokas suomalainen kirjallisuuskin on syntynyt ja kasvanut ja sitten se, jota edustavat kaupallinen media ja Helsingin kaupungin sivistystoimi. Näillä ei enää ole juurikaan mitään tekemistä keskenään. Kirjallisuudelle olisi ansioksi, jos se ei edes yrittäisi tuon raja-aidan ylitse enää hypätä.

Vuoden tärkeimmän käännöskirjan arvoa ei kuitenkaan mitenkään vähennä se, että se on esillä Helsingin tämänvuotisilla kirjamessuilla. Kristinuskon on hyvä olla läsnä myös intellektuaalisissa ja esksitentiaalisissa ghettoissa.

Miksi osallistuisin kirjamessuille?

Kysäisin asiaa kissalta ja sain vastaukseksi tuon hieman ärtyneen ja välinpitämättömän katseen.

Itse tiedän hyvän syyn olla osallistumatta. Kiuas kustantamolla oli siellä sovittuna paikka, jossa se olisi esitellyt omaa kataloogiaan.

Kiukaan kirjat.

Somehahmo Veikka Lahtinen kuitenkin masinoi kuplassaan kampanjan estääkseen tämän ja sen seurauksena Kirjamessut rikkoi sopimuksensa Kiukaan kanssa ja estää Kiukaan osallistumisen messuille. Kehotan rauhassa tutustumaan tuohon kataloogiin, koska se koostuu kirjoista, joita Kirjamessujen mukaan Suomessa ei sovi julkaista eikä myydä.

Eivät ne kyllä Alex Stubbin Alexin ja aikuisten värityskirjojen joukkoon oikein sovikaan.

Itse pidän kirjoista ja uskon niiden tulevaisuuteen toisin kuin eilen käsittelemänäni ;) sanomalehdistön. En kuitenkaan pidä henkiseen ghettoonsa eristäytyneestä "virallisesta" suomalaisesta kulttuurielämästä, enkä varsinkaan arvosta sitä. Tämä on taas yksi esimerkki siitä, että ei se arvostusta ansaitsekaan.

Seuraavaksi asiasta varmaan huomenissa keskustelevat lakimiehet. Olisi erittäin toivottavaa, että hämmentävän helposti näkemyksensä läpi saava alpakkajengi joutuisi oikeudelliseen vastuuseen masinoimistaan kampanjoista. Sitä tuskin tapahtuu, mutta ainakin suomalaiselle kirjallisuudelle ja kulttuurille he ovat erittäin suureksi häpeäksi. Se on asiallista tuoda julki.

Kirjamessuille, joiden kohokohta varmasti on jokin viihdetähden riipaiseva elämäkerta 30 ensimmäiseltä elinvuodelta, en todellakaan aio mennä, vaan luen sen ajan hyvää kirjallisuutta kotona, bussissa tai junassa.

P.S

Tapaus journalistisesti raportoituna Suomen Uutisissa: Eipä siinä kauaa mennyt

Nykyaikainen keskustelu

Algoritmit tekevät meistä kaikista sokeita hulluja ja sitten me kuollaan. Mikä on vaan hyvä, koska elämä on hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Siksi kaikki mikä elää vaarantaa nykyisen poliittisen järjestyksen ja hyvinvoinnin. Ja siksi sitä kaikkea pitää rajoittaa.

Näin ainakin, jos uskoisimme perinteiseen modernismin erheiden levittäjään eli sanomalehdistöön.

Addiktion algoritmit

Sanomalehdistön syntyessä todella monet järkevät ajattelijat pitivät sitä rappion ja typeryyden ilmentymänä. Näin jälkikäteen voi havaita heidän olleen oikeassa. Sosiaalinen media ennemminkin pelastaa meidät sanomalehdistöltä kuin luo uusia ongelmia. Sosiaalisessa mediassa ihmiset kirjoittelevat juttuja ja keskustelevat/viestittelevät keskenään. Järkevästi ajateltuna tämän ei pitäisi olla mikään ongelma, eikä se olekaan. Ongelmia aiheuttaa se sama mikä aina ennenkin, eli ihmisten paheellinen käyttäytyminen, joten ne samat ongelmat olisivat sosiaalisesta mediasta riippumatta. Mikään media itsessään ei rohkaise ihmisiä toimimaan hyveellisesti. Se ratkaistaan muualla. Ennen sitä kutsuttiin elämäksi, mutta näin päästörajoitusten aikana sana joutunee pian kiellettyjen listalle.

Sosiaalisen median etuna perinteiseen sanomalehdistöön on se, että jokainen voi täysin vapaasti tehdä siitä sellaisen millaisen haluaa. Niin sanotuissa kuplissa ei välttämättä ole mitään pahaa sillä jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja oikeus vetää rajat sille millaista informaatiota haluaa vastaanottaa. Ei ole pakko, eikä millään muotoa välttämätöntä tietää mitä mieltä jonkun pyöreän pöydän viisaat ovat pääministeristä. Jonkun sanoessa sosiaalisessa mediassa jotain tökerön typerää siihen voi joko vastata samalla mitalla tai jättää sen huomiotta. Ainoastaan sosiaalisessa mediassa mukana olevat sanomalehdet nostavat näitä juttuja otsikoihin ja elämääkin suuremmiksi jutuiksi. Tämä on todennäköisesti vain ylimenokauden juttu. Aikaa myöten lehdistöstä verkkoon jäävät ne, jotka pystyvät tuottamaan asiallista ja kiinnostavaa luettavaa ihmisten kommentoidessa Madde Middien uutta mekkoa tai jonkun poliitikon päiväkänniä omissa sosiaalisissa ryhmissään ilman otsikoiden ohjailua.

Eli positiivisesti vain kohti uusia algoritmeja ikuisia sellaisia kuitenkaan unohtamatta.

21. helluntain jälkeinen sunnuntai.

Efesolaiskirje 6: 10 - 17

Viimein, rakkaat veljeni, olkaat väkevät Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaat päällenne kaikki Jumalan sota-aseet, että te perkeleen kavalia päällekarkaamisia voisitte seisoa vastaan. Sillä ei meillä ole sota verta ja lihaa vastaan, vaan pääruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tämän maailman pimeydessä vallitsevat, pahoja henkiä vastaan taivaan alla . Sentähden ottakaat kaikki Jumalan sota-aseet, että te voisitte pahana päivänä seisoa vastaan ja kaikissa asioissa pysyväiset olisitte. Niin seisokaat vyötetyt kupeista totuudella, ja vanhurskauden rintaraudalla puetetut, ja jalat valmiiksi kengitetyt, saarnaamaan rauhan evankeliumia. Mutta kaikissa ottakaat uskon kilpi, jolla te voitte sammuttaa kaikki ruman tuliset nuolet. Ja ottakaat päähänne autuuden rautalakki, ja hengen miekka, joka on Jumalan sana.

Evankeliumista Matteuksen mukaan 18: 23 - 35

Sentähden on taivaan valtakunta kuninkaaseen verrattu, joka tahtoi lukua laskea palveliainsa kanssa. Ja kuin hän rupesi laskemaan, tuli yksi hänen eteensä, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Mutta ettei hänellä ollut varaa maksaa, käski hänen herransa hänen myytää, ja hänen emäntänsä ja lapsensa, ja kaikki mitä hänellä oli, ja maksettaa. Niin palvelia lankesi maahan ja rukoili häntä, sanoen: herra, ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle. Niin armahti herra palveliaa, päästi hänen, ja antoi hänelle velan anteeksi. Niin palvelia meni ulos, ja löysi yhden kanssapalvelioistansa, joka hänelle oli velkaa sata penninkiä; ja hän tarttui häneen, ja kiristi häntä kurkusta, sanoen: maksa minulle velkas. Niin hänen kanssapalveliansa lankesi maahan hänen jalkainsa juureen, ja rukoili häntä, sanoen: ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle. Mutta ei hän tahtonut, vaan meni ja heitti hänen torniin, siihenasti kuin hän velan maksais. Mutta kuin muut hänen kanssapalveliainsa näkivät mitä tehtiin, murehtivat he sangen kovin, tulivat ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä tehty oli. Silloin kutsui herra hänen eteensä, ja sanoi hänelle: sinä paha palvelia, minä annoin sinulle anteeksi kaiken velan, ettäs minua rukoilit: Eikö myös sinun pitänyt armahtaman kanssapalveliaas, niinkuin minäkin armahdin sinua? Ja hänen herransa vihastui, ja antoi hänen pyöveleille, siihenasti kuin hän maksais kaikki, mitä hän oli hänelle velkaa. Niin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, jollette kukin veljellensä teidän sydämistänne anna anteeksi heidän rikoksiansa.

Ukrainan patriarkaatti ja ekumenia

Kirjoitin aikanaan ekumeenisen sääraportin. Nyt tilanne  on sillä rintamalla ainakin hieman muuttunut, kun Ukrainan ortodoksikirkoille myönnettiin autokefallia, eli ne ovat ehtollisyhteydessä muiden ortodoksisten kirkkojen kanssa. Paitsi Moskovan patriarkaatin, joka välittömästi uhkasi katkaista ehtoollisyhteyden Konstantinopolin patriarkaatin kanssa.

Kotimaan uutinen.

Ukrainan kirkollinen tilanne on erittäin monipolvinen jossei monimutkainen. Asiasta kiinnostuneet saavat pohjatietoa wikipediasta. En voi sanoa tietäväni siitä oikeastaan mitään. Ehkä tärkeimpänä sen, että Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko ei ole tekijänä tässä yhdistymisessä. Se on täydessä yhteydessä Roomaan, mutta noudattaa liturgiassaan itäistä riitusta. Eli samaa kuin ortodoksit. Sen liturginen kieli on ukraina ja sen messuja järjestetään silloin tällöin Suomessakin.

Suomalaisille ortodokseille tämä ilmeisesti merkitsee sitä, että he ovat nyt täydessä yhteydessä Kiovan patriarkaatin kanssa, mutta skismassa Moskovan patriarkaatin kanssa. Ainakin, jos Moskova nyt todella katkaisee ehtoollisyhdeyden Konstantinopolin kanssa.

Katolisten ja ortodoksien välejä tämä voi jopa huonontaa, koska on oletettavaa, että Moskova keksii "jesuiittojen" olevan tähän syyllisiä. Mitä he eivät tietenkään ole. Mieluummin kuitenkin näkisin niin, että tämä lähentäisi katolista- ja ortodoksista kirkkoa entisestään. Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkkohan oli kielletty vuosina 1946 - 1987, eikä Kiovan patriarkaatti ainakaan siihen pyri. Moskovan patriarkaatista kaikki eivät aina ole niin varmoja.  Ei kohteliaan etäisissä väleissäkään kuitenkaan mitään pahaa avoimeen sotaan verrattuna ole.

Luterilaisten ja katollilaisten välillä ei valitettavasti ole tapahtunut mitään. Ellei ajautumista kauemmas toisistaan. En nyt muista mitä ekumeenisessa säässä kirjoitin, mutta silloin taisivat olla tapetilla katoliseen kirkkoon liittyneet anglikaanit ja mahdollisuus samanlaisesta polusta luterilaisille. Pelkästään naispappeus kyllä torpaa tämän täysin ja avioliiton muuttuminen sukupuolineutraaliksi hautaisi sen lopullisesti. Käsittääkseni ne luterilaiset, jotka vastustavat näitä suhtautuvat puolestaan melko torjuvasti yhteiseen julistukseen vanhurskauttamisesta ja Trenton dekreettiin perisynnistä.

Itse en pysty ymmärtämään luterilaista vanhurskauttamisoppia. Ei vain tajuu. Toisaalta en olekaan teologi. Tai en siis pysty ymmärtämään miten se eroaa katolisen kirkon opista muuten kuin semantikaltaan, jolla se kieltää tekojen kaikenlaisen merkityksen korostaen kuitenkin samalla, että eihän pahaa tietenkään saa tehdä ja tietenkin sitä pitää katua. Rukousta ei ilmeisesti pidetä tekona lainkaan. Trenton dekreetit perissynnistä  ja vanhurskauttamisesta ovat taas erittäin selkeät ja tajuttavissa. Ne löytyvät nykyisin verkosta: Trenton kirkolliskous. Perisynti käsiteltiin viidennessä ja vanhurskauttaminen kuudennessa istunnossa. Ne ovat oikeasti parempaa luettavaa, joten päätän säätiedotuksen tähän.

Sukupuolineutraali

Maatyöläiset kyselivät aikanaan puhemies Maolta, että eikö edes naisten päivittäistä taakkaa voisi vähän keventää. Suuri puhemies vastasi tähän, että naiset ja miehet ovat täysin tasa-arvoisia, tiedekin sen todistaa, joten kaikkien on täytettävä samat normit. Ihan hyvä vastaus ja ymmäränkin kiinalaisia siinä, että he eivät halua repiä alas kaikkia Maon kuvia ja kaataa kaikkia hänen patsaitaan. On hyvä muistaa mitä kollektiivinen hulluus on.

Naisuimatrit

Konservatiivisen ja tunkkaisen luterilaisesssa Suomessa Yrjönkadun uimahalli on toiminut ihan ettei mitään. Kukaan ei kai koskaan valittanut. Vasta liberalismi on tuonut mukanaan sen, että halli pitää ehkä sulkea. Tätä sopii miettiä. Toinen uutinen kertoi, että Jyväakylästä puuttuvat sukupuolineutraalit vessat. Tähänkin olisi helppo ratkaisu: Laitetaan nyt vain niihin naisten vessoihin kusilaarit. Tasa-arvohässötyksellä päädytään juurikin siihen ja lopulta huomataan kuinka jokainen on hakannut päätään betoniseinään. Toivottavasti huomataan ennen kuin se on aivan liian myöhäistä.

Yhä hullumpia aikoja kohti näissä kysymyksissä joka tapauksessa mennään. Toivoa sopii, että meidän länsimainen liikkeemme on niin hidasta, että Kiinan kulttuurivallankumouksen kaltaista shokkia ei tule. Sitä tässä kuitenkin toistetaan.

Kaikkien asioiden suurvalta

Trump ja Putin ovat taas tulossa Suomeen. Suomi onkin mukava maa itäisen ja läntisen kristinuskon rajalla, joten ei ole syytä ihmettellä maailman päämiesten innokasta halua vierailla täällä jatkuvasti. HAT:iin ( Helsingin Absurdi Teatteri ) on pian tulossa esitys Supermuseon perustamisesta Helsingin kaupunkiin. Ehdotan täältä katsomosta, että esitys haudataan ja sen sijaan ryhdytään pikaisesti valmistelemaan pysyvän asuinsijan rakentamista näille maailman johtajille Pasilaan.

Tämä hanke toisi mukanaan monia etuja, eikä pienimpänä sitä, että Juha Sipilän ja Arvopohjan olisi huomattavasti helpompaa torjua ilmastonmuutos, jos maailman johtokeskus sijaitsisi bussimatkan päässä pääministerin virka-asunnolta, valtionvarainministeriöstä ja eduskunnasta. Nykyisillä tietoliikenneyhteyksillä Trump ja Putinkin voisivat vain voittaa tässä järjestelyssä. He voisivat päivittäin kohdata ilmastonmuutoksen pysäyttäjät ja Euroopan pelastajat silmästä silmään sen sijaan, että heidän pitäisi velloa omien maidensa mitättömien poliittisisten myrskyjen keskellä. Twiitti tai pari päivässä superpalatsista pitäisivät niiden hallinnot ojennuksessa.

On huomattava, että on järjetöntä ja saastuttavaa jatkuvasti lentää Suomeen, kun täällä voi aivan hyvin kokoustaa pysyvästikin. Mikäli välttämättä halutaan museo voisi mainos/insinööritoimisto Miltonin rakentaman palatsin nimittää Kekkosen-Karjalaisen superlinjan vahakabinetiksi.

En tiedä kuinka korrektia se olisi, mutta Trumpin ja Putinin liikkumista Kansalaistorin ympäristössä olisi rajoitettava, koska vapaa liikkuvuus siellä mahdollistaisi sen, että lasitalon vangit näkisivät heidät elävinä. Shokkivaikutus olisi niin suuri, että maamme tiedonvälitys ei siitä toipuisi koskaan, joten sitä pitää ehdottomasti välttää. Tämä olisi kuitenkin ainoa rajoite.

Uskon, että kotimaisen supermuotoilun, superarkkitehtuurin ja supertekniikan avulla hallitsijoiden palatsista saataisiin niin superviihtyisä, että Putin ja Trump eivät sieltä kaupungille haluaisi lainkaan, saati sitten Kansalaistorille.

Ehdotankin tätä HAT:n tulevan näytöskauden keskeiseksi näytöskappaleeksi. On aika ponnistaa ylöspäin Kasvisruokapäivän, Guggenheimin, Paperittomien, Stadin rasismin ja monen muun klassisen esityksen luomalta pohjalta. Vain taivas, jos sekään, on rajana.

Väestöräjähdys

Monet tuntuvat tarjoavan ilmastonmuutoksesta kiihkeimmin vaahtoaville ilmastonmuutoksen keskeiseksi syyksi väestöräjähdystä. Tämän ajatuksen kanssa pitäisi olla erittäin varovainen, koska mikään ei olisi kauheampaa kuin se, että vihersinipunainen älymystömme pääsisi politiikallaan säätämään maailman, tai edes Suomen väestömääriä. Parempi olla vain hiljaa tästä.

En viitsi linkittää Iltalehden uutiseen, mutta siellä oli juttu, jossa ilmaistiin epäuskoisen huvittunutta hämmästystä siitä, että katolinen kirkko itsensä paavin johdolla uskoo saatanan olevan ihan olemassaoleva persoonallinen pahuus. Iltalehden sivistyneelle toimituskunnalle voisi todeta, että kirkko ei ole mikään sosiaalinen virsiseura, jossa keskustellaan päivän ongelmista ja veisataan muodin uusimmista oikuista yrittäen hieman alkukantaisesta uskosta huolimatta pysyä oletetun älymystön svengaavan rytmin tahdissa. Siellä tosiaan uskotaan kristinuskon sisältävän polun totuuteen.

Jutussa oltiin kertovinaan paavin julistuksesta, jonka mukaan jokaisen katolisen olisi tässä kuussa syytä päivittäin rukoilla ruusukko, rukous pyhälle Mikaelille ja sub tuum praesidium saatanan vastustamiseksi. Itse pyrinkin näin tekemään pitäen sitä huomattavasti rationaalisempana lähestysmistapana kuin kirjoittamista tai sanomalehden toimittamista. Saatana tuskin vähät välittää näistä teksteistä. Mediasta se kyllä saattaa välittää hyvinkin paljon. Ainakin siltä näyttää.

Asioista tietämättömälle lukijalle Iltalehden juttu ei luonnollisestikaan selvittänyt yhtään mitään.

Positiivista jutussa oli se, että suomalaisena lehtijuttuna se on satasen varmasti kopioitu The Guardianista, Washington Postista, New York Timesista tai vastaavasta kansainvälisestä lehdestä. Jutun negatiivinen sävy antaa olettaa, että ehkä niissä nyt on alettu huomaamaan, kuinka pohjimmiltaan paavi Franciscus onkin katolinen kristitty ja ollaan kääntymässä häntä vastaan ja ryhtymässä kohtelemaan häntä samalla tavoin kuin aikaisempiakin paaveja. Pitäisin tätä hyvänä kehityksenä kirkon ja kristinuskon kannalta.

Nivon nämä kaksi asiaa lopuksi yhteen toteamalla, että jos me kaikki uskoisimme mitä paavi sanoo ei mitään väestöräjähdystä olisi, eikä sen myötä ilmaston lämpenemistäkään.

Ilmastonmuutos

Uutisten mukaan ilmastonmuutoksesta on tulossa keskeinen vaaliteema Suomeen. Se jatkaisi hyvin 1970-luvulla syntynyttä tradiota, jonka mukaan vaalit käydään teemasta, jolle Suomen kansalaiset eivät voi yhtään mitään. Eivätkä poliitikotkaan. Teema kuitenkin jakaa sopivasti ihmiset hyviin ja pahoihin, joten keskustelua voidaan käydä signanoimalla merkkejä siitä millä puolella ollaan.

Itse en väheksy ilmastonmuutosta, mutta en myöskään väheksy ihmisten oikeutta tavoitella vaurautta. Kehittyvien maiden päästöt tulevat itsestään selvästi lisääntymään. Sitä vastaan, että Eurooppa ja Yhdysvallat hieman köyhtyisivät minulla ei ole mitään, mutta kaikilla Euroopan ja Yhdysvaltojen poliitikoilla ja ylivoimaisesti suurimmalla osalla kansalaisita on. Se taas, että pitäisimme rikkauttamme yllä köyhempien maiden kustannuksella pakottamalla nämä luopumaan teollisesta kehityksestään on yksinkertaisesti moraalisesti väärin. Lisäksi on huomioitava sekin, että kaikki toimet mitä Suomen valtio tulisi tekemään koskisivat vain Suomen kansalaisia ja niiden merkitys koko ongelman ratkaisemisen suhteen olisi mitätön. En siis näe mitään järkevää syytä miksi ilmastomuutos olisi keskeinen vaaliteema Suomessa. Mikäli siitä sellainen tulee seison täysin puheenjohtajamme teesien takana:

Ilmastonmuutos on todellinen ilmiö, mutta ratkaisu ei löydy identiteettipolitiikasta, moraaliposeerauksesta tai länsimaalaisen ihmisen itseruoskinnasta.

Mitä pitäisi tehdä, jos kasvihuonepäästöjä oikeasti halutaan vähentää?

* Energiantuotannon pitäisi perustua pääasiassa ydinvoimaan. Uusiutuvia energianlähteitä pitää hyödyntää paikallisesti mahdollisuuksien mukaan, mutta ne eivät ole vastaus suureen kysymykseen. Ydinvoima on ainoa tapa tuottaa vähäpäästöistä energiaa vaadittavissa volyymeissä järkevällä hinnalla. Ydinvoimalaitosten hinta saadaan laskemaan nostamalla kysyntää ja sillä tavoin tarjontaa.

Ikävä kyllä poseerauspolitiikan seurauksena ydinvoimaa ollaan esimerkiksi Saksassa korvaamassa hiilivoimalla. Ei näin.

* Kuljetuksista syntyy n. viidennes maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä. Talouden globalisaatiota ja tavaroiden vapaata liikkumista on ryhdyttävä purkamaan määräämällä ilmastovero tuontituotteille yleensä ja sakkovero pahimpien saastuttajien tuontituotteille.

Paikallisen tuotannon lisääntyminen merkitsee väheneviä kuljetuksia ja väheneviä päästöjä. (Se merkitsee myös paikallista työtä ja hyvinvointia, mutta ei mennä tässä siihen.) Sakkotulleilla voidaan niinikään ohjata saastuttajien tuotantoa vähemmän saastuttavaan suuntaan.

* Kotimaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä pitää parantaa laskemalla energian ja kuljetusten hintaa verotuksellisin keinoin ja asettamalla vähemmän kunnianhimoisia ympäristötavoitteita. Vain tällä tavoin voidaan estää teollisuuden ulosliputus Kiinaan ja Intiaan, joissa viis veisataan mistään tavoitteista. Suomalainen savupiippu on ympäristöteko.

* Asuminen kuluttaa enemmän energiaa pohjoisessa kuin etelässä. Muuttoliike etelästä pohjoiseen pitää lopettaa. Tähän on tietysti monia muitakin perusteita, mutta ei mennä niihinkään nyt.

Kysymys kuuluukin, halutaanko ilmastonmuutokselle oikeasti tehdä jotakin, vai halutaanko vain poseerata ja lennellä jonnekin Balille ilmastokokouksiin.

Vaalikeskusteluissa odottaisin silloin myös vastausta itseäni askaruttavaan kysymykseen miten poltettu puu voi tuoda ilmakehään enemmän hiilidioksia mitä kasvava puu itseensä sitoo. Ja eikö kasvava puu sido enemmän hiilidioksidia kuin lahoava puu, joka päästää hiilidioksia ilmaan?

Filosofisessa mielessä on mielenkiintoista se, että aikana jolloin juuri kukaan ei usko kuoleman jälkeiseen tuomioon ja jona syntyy vähemmän lapsia kuin koskaan ennen ollaan niin äärettömän huolestuneita koko universumin tulevaisuudesta, mutta paikallisesti asiat saavat mennä melkein miten vain, kunhan vain ei oma elintaso laske.

Todellisen ilmastonmuutoksen Suomessa saisi aikaan vaikka sillä yksinkertaisella keinolla, että ihmiset ryhtyisivät käymään sunnuntaisin kirkossa. Se muuttaisi koko maan tilan.

20. helluntain jälkeinen sunnuntai

Efesolaiskirje 5: 15 - 21

Niin katsokaat, että te visusti vaellatte, ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat. Ja hankitkaat teitänne ajallansa; sillä aika on paha. Älkäät sentähden olko taitamattomat, vaan ymmärtäväiset, mikä Herran tahto on. Ja älkäät juopuko viinasta, josta paha meno tulee, vaan olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä. Ja puhukaat keskenänne psalmeilla, ja kiitosvirsillä, ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja soittain Herralle teidän sydämessänne, kiittäin aina Jumalaa ja Isää, jokaisen edestä, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen. Ja olkaat toinen toisellenne alamaiset Jumalan pelvossa.

Johanneksen evankeliumista 4: 46 - 53

Niin Jesus tuli taas Galilean Kaanaan, kussa hän meden viinaksi tehnyt oli. Ja oli kuninkaan mies, jonka poika sairasti Kapernaumissa. Kuin hän kuuli, että Jesus oli tullut Juudeasta Galileaan, meni hän hänen tykönsä ja rukoili häntä tulemaan alas ja parantamaan hänen poikansa, joka oli kuolemallansa. Sanoi siis Jesus hänelle: ellette näe tunnustähtiä ja ihmeitä, niin ette usko. Sanoi kuninkaan mies hänelle: Herra, tule alas ennenkuin minun poikani kuolee. Jesus sanoi hänelle: mene, sinun poikas elää. Ja mies uskoi sanan, jonka Jesus sanoi hänelle, ja meni. Niin hänen mennessänsä, kohtasivat hänen palveliansa hänen ja ilmoittivat hänelle, sanoen: sinun poikas elää. Niin hän tutki heiltä hetkeä, jolla hän parani, ja he sanoivat hänelle: eilen seitsemännellä hetkellä antoi vilutauti hänen ylön. Niin isä ymmärsi sen siksi hetkeksi, jolla Jesus sanoi hänelle: sinun poikas elää. Ja hän uskoi ja koko hänen huoneensa.

Media media

Meillä ei ole ainoastaan oikean paavin todellisuuden rinnakkaisessa mediatodellisuudessa elävää mediapaavia, vaan meillä on ihan omassa todellisuudessaan elävä mediamedia.

En lähde kommentoimaan vasemmistolaisten täysin ala-arvoiseksi teatteriksi tekemää USA:n korkeimman oikeuden tuomarin valintaa, koska joku raja pitää olla roskankin tonkimisella, mutta huomioidaan nyt hieman tätä uutisanalyysia: Tuomaritko muka riippumattomia. Tapaus Kavanaugh asettaa Yhdysvaltain korkeimman oikeuden uskottavuuden koetukselle.

Siinä muun asenteellisen mussutuksen ohella todetaan: "Tähän asti korkeimpien tuomareiden on luultu paistattelevan päivänpolitiikan yläpuolella, vaikka he poliittisin perustein virkaansa valittuja ovatkin. Kavanaugh´in tapauksen myötä nuo luulot ovat karisseet." Ja näinhän ei todellakaan ole ollut, vaan pikemminkin päinvastoin. Viimeistään 60-luvun lopulta lähtien korkeimman oikeuden tuomareiden on nimenomaan luultu tekevän politiikkaa.

Vaikka tämä Kavanaughin tapaus on törkein tähän astisista se törkein nimenomaan häneen kohdistuneen hyökkäyksen vuoksi. Clarence Thomas joutui kokemaan aivan samanlaisen ryöpytyksen, mutta taso silloin ehkä pysyin hieman sivistyneempänä koska media, julkkikset, vasemmistolaiset ja muu eliitti eivät vielä olleet saavuttaneet ilmeistä pohjaansa. Nythän he ovat jo pohjalla ja kaivautuneet sielläkin vielä vähintään metrin verran mutaan.

Tässä ei sinänsä olisi Suomen kannalta mitään erityistä, mutta jos Suomen valtiollinen Yleisradio katsoo asiakseen raportoida ja näitä omistajilleen, niin olisi erittäin mukavaa jos se taustottaisi asioita, esittelisi niitä puolueettomasti ja syventävästi, eikä vain toistaisi amerikkalaisen vasemmistomedian uutisointia ja kolumneja olettaen omistajiensa seuraavan Yhdysvaltojen asioita jostain muusta mediasta. Kuten toki varmaan tekevätkin ne, jotka Yhdysvaltojen asioista haluavat jotain tietää.

Mediamedia kuitenkin elää omassa mediamaailmassaan, jossa jopa Yleisradion täysin kaupallisista paineista vapaiden toimittajien on jostain syystä möyrittävä. Toisaalta mediaa ei ole mikään pakko seurata ja paremmin maailman tapahtumista pysyykin kärryillä, jos hankkii tietonsa ihan jostain muualta.

Hiljaa salissa

Minun piti viime viikolla kirjoittaa paavi Franciscuksesta, mutta luulen ettei vielä ole sellaisen aika. Paavi Benedictus XVI puhui jäähyväispuheessaan siitä, kuinka Vatikaanin toinen kirkolliskokous oli oikeastaan kaksi erillistä konsiilia. Oli varsinainen isien konsiili ja oli median konsiili. Median konsiili pysyi pinnalla hyvin pitkään ja vasta viime aikoina varsinaisen konsiilin näkemys alkoi vallata alan. Luulen, että nykyisin on vähän sama juttu: on paavi ja sitten on mediapaavi. Mediapaavi on nostattanut esiin samanlaista henkeä kuin oli kirkolliskokouksen jälkeinen Vatikaani kakkosen henki, jonka olemuksesta kellään ei ollut mitään käsitystä ja joka ei varsinkaan perustunut kirkolliskokouksen konstituutiohin, dekreetteihin ja julistuksiin. Tämän korjaa aika, ei minun arvioni paavista.

Tänään on pyhän Franciscus Assisilaisen muistopäivä. Youtubesta löysin italialaisen, englanniksi tekstitetyn elokuvan, joka ainakin alusta vaikuttaa lupaavalta: Francesco. Katselen sen.

Absurdi akatemia

Sellaisia muinaisia perusfilosofeja kuin Platonia tai Aristotelesta lukiessa tuntuu teksti olevan huomattavasti enemmän kiinni nykytodellisuudessa, kuin lukiessa nykyisen, yhteiskunnallisen filosofian eloisaa kärkeä. Parhammillaan postmodernin nykyfilosofian kapulakieli on hullun hauskaa, vaikka ei mitään Liisa ihmemaassa - tasoa olekaan, mutta täysin irrallaan se on kaikista merkityksestä ja se on myös todellisuudelle täysin vierasta. Esitysten taiteellinen taso ei yleisesti ottaen päätä huimaa, vaikka se niiden ainoa ansio onkin. Suomessa asiaa voisi ehkä parantaa vaatimalla alan väitöksiä tekeviltä suomen kielen ja kirjallisuuden kurssien suorituksia.

Myös sunnuntainen evankeliumiteksi on [tietenkin] paljon todellisempi, vaikka se kertookin pääosin tuonpuoleisesta ollen vain löyhästi kiinni Israelin kansan historian kuvaamisesssa.

Itselläni ei ole mitään kompetenssia perustella tätä näkemystäni filosofisella tasolla, mutta luulen asian johtuvan metafyysikan lähes täydellisestä hylkäämisestä. Edes filosofian kaikkein arvostetuimmalla alueella feminismissä ja sukupuolitutkimuksessa ei tunnetta olemuksellisella tasolla mitään sellaista kuin 'nainen'. Naisella ei ole feminismissä mitään formaa. Ei siis ihme, että hukassa ollaan.

Niin tai näin: Tänään tuli vastaan eiliseen aiheeseen liittyvä artikkeli: The Grievance Studies Scandal: Five Academics Respond. Kolme henkilöä on tehnyt Sokalin pilan kaltaisen tempun ja saanut useita täysin kieli poskessa tehtyjä artikkeleita läpi vertaisarvioituihin julkaisuihin. Artikkelissa viisi tutkijaa arvio tätä temppua ja sen merkitystä. Arviot pitäisi oikeastaan suomentaa, mutta en luonnollisestikaan jaksa, vaan tyydyn nopeisiin referaatteihin.

Ensimmäisessä filosofi Nathan Confas toteaa, että vaikka postmodernistit väittävät omaavansa teorian, jonka omaksuminen vaatii matematiikan tai fysiikan teorian kaltaista opiskelua, jotta sen voisi hallita ja tehdä tutkimusta heidän tieteensä parissa, osoittaa tämä(kin) pila, että mitään sellaista teoriaa ei tosiasiassa ole. Confas siteeraa myös kuningas Salomonin huomionarvoista virkettä tyhmyydestä: "Hänen suunsa sanain alku on tyhmyyttä. ja hänen puheensa loppu pahaa/ilkeää mielettömyyttä" ( saarnaaja 10:13 ), jota sopii miettiä, kun ihmettelee miten tähän asti on päädytty ja mihin tästä vielä ollaan menossa.

Omasta mielestäni tyhmällä hölmöilyllä on oma tärkeä paikkansa sillä ilman sitä elämä olisi tylsän harmaata, mutta pitäisi olla jonkinlainen hierakia, joka kertoisi - ja pitäisi huolen siitä - mikä on vakavasti otettavan arvokasta ja mikä taas kuuluu leikin ja laulun piirin. Postmodernismissa tämä hierarkia käännetty päälaelleen.

Kirjallisuuden tutkija/kielitieteilijä Neema Parin toteaa taistelun tätä hulluutta vastaan hävityn siinä vaiheessa, kun historiantutkimuksessa faktat ja alkuperäiset asiakirjat menettivät merkityksenä ja historia alettiin nähdä vain eri näkökulmista kirjoitettuina narratiiveina.

Älykkystutkija Rosalind Arden ihmettelee miten tähän tilaan päädytty. Hyvää uskovana ihmisenä hän uskoo alkuperäisten tavoitteiden olleen aivan oikeita ja jakaa itsekin niitä. Hän kuitenkin näkee, että on valittu täysin vääriä taisteluja enin hämärtämällä kielellistä ilmaisua, jossa pitäisi pyrkiä perinteiseen tapaan selkeyteen, toiseksi akateemisessa maailmassa töiden arviojien pitäisi tietää mihin kukin alan tutkimus pystyy ja mihin se ei pysty, ja kolmanneksi on olemassa selviä todisteita siitä, että käsitys pahan muodostumisesta on muuttunut. Kun hänen nuoruudessaan oli selkeä järjestys pahimpana murha, sitten vakava fyysinen väkivalta, sitten pettäminen ja valehteleleminen, ilkeä huutaminen, ilkeä puhe, ja miedoimmassa päässä ilkeä ajattelu, niin nykyään on nähtävissä, että halutaan rangaista fyysisesti pelkkää ilkeää ajatelua. Hänen mielestään olemme unissamme kävelleet kulttuurivallankumoukseen. Yhdeksi ratkaisuksi hän näkee, että kaikki akateeminen kirjallisuus saatettaisiin kaikkien luettavaksi maksumuurit poistamalla. Laajalla yleisöllä olisi ainakin oikeus nähdä mitä ihmettä tuotetaan ja mitä on tapahtumassa.

Filosofi Neven Sesardic huomauttaa, että tietyt feministiset julkaisut ovat aika helppoja maaleja eikä piloja välttämättä olisi saatu läpi vakavampiin julkaisuihin. Hän ei kuitenkaan aliarvioi tilanteen vakavuutta, vaan toteaa samanlaisen tavaran löytäneen tiensä myös laajasti arvostettuihin julkaisuihin. Hän pitää huonona sitä, että sekä Sokalin itsensä, että näihden tämänkertaisen tekijöiden on ollut pakko korostaa olevansa itsekin vasemmistolaisia. Se on asian kannalta irrelevanttia ja asettaa täysin ymmärrettävistä syistä hiljaa pysyvät akateemiset konservatiivit huonoon asemaan.

Viimeisenä yhteiskuntatieteilijä Jonathan Anomaly toteaa pitävänsä tätä, jopa onnistuneempa iskuna kuin Sokalin pilaa. Sitä voisi pitää hauskana huvituksena, jos se olisi rajattu vain johonkin tiedekuntaan. Asia ei kuitenkaan ole niin vaan, niin järkyttävää kuin se onkin, yliopisto ei ole mikään Las Vegas, jossa tapahtunut jää Las Vegasiin, vaan yliopistossa tapahtunut säteilee koko yhteiskuntaan. Siksi tähän asiaan olisi jo rahoittajienkin puututtava.

En mene takuuseen referaattien pätevyydestä. Joka tapauksessa, kun itse eilen ehdotin ongelman ratkaisuksi sen eristämistä voisi tuo Rosalind Ardenin ratkaisu kaiken avoimesta ja ilmaisesta julkaisemisesta yleisölle olla ihan varteenotettava vaihtoehto.

Ja monet ulospotkitut

Hiukkasfysiikan tutkija Alessandro Sturm piti seuraavan esityksen: Experimental test of a new global discrete symmetry. Asian johdosta hänet on hyllytetty tehtävistään CERN:issä, koska esitelmä on CERN:n arvopohjan vastainen. Helsingin Sanomat kertoo asiasta uutisessaan: Tutkija väitti... Kalvot kannattaa silmäillä läpi, vaikka ei olisikaan pätevä arvioimaan niiden sisätöä. Niistä nimittäin katoliselle maalaismiehellekin selviää, että on erilaisia tapoja esittää väitteitä.

Tavallaan akateeminen maailma saa tässä sitä mitä se on jo vuosikausia tilannut ja vaikka yleisesti olen optimisti, niin tässä pessimistisesti sanoisin, että tilanne tulee vielä kaikin tavoin pahenemaan. Maailmanhistoria ei tunne toista yhtä älytöntä ja vahingollista joukkoa kuin nuori älymystö ja erilaisten asennemuutosten ja niiden jälkeisten lainsäädännöllisten muutosten myötä heille on nyt annettu valta. Mitä järkevät ihmiset voisivat tehdä olisi rajoittaa se valta mahdollisimman tiukasti yliopistojen sisälle kunnes tarvittavat rakenteelliset ja lainsäädännölliset korjaukset onnettomaan yliopistodemokratiaan on saatu tehtyä ja keskittyä esitelmän kalvoissa esiin tuleviin sektoreihin: 'construction' ja 'firefighting, logging, trucking, mining', jotta ne pelastettaisiin vielä pitämään yhteiskuntia pystyssä.

Alessandro Sturmin hyllyttäminen on tietenkin käsittämätöntä, mutta koska se on akateemisen maailman normaalia toimintaa nykyisin ja tapaus itsessään muodostaa niin täydellisen absurdin komedian, että mikään satiiri tai parodia siitä ei enää kykene sen mielettömyyttä tapausta itseään paremmin alleviivaamaan on protestoiminen myös rationaalisin perustein aika turhaa. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä järjen tai järkiperusteisen agumentoinnin kanssa.

Pidän hyvin todennäköisenä, että kuvan Freeman Dyson loukkaa akateemista maailmaa etunimellään, mitä tässä pyydänkin tietysti anteeksi koko maailman puolesta.

Harvat ovat valitut

Tässäkin asiassa ärsyttää osallistua itse keskusteluun. Hiljaisuus olisi parempi vaihtoehto. Kirjoitetaan nyt kuitenkin, koska nämä ovat niitä asioita, joihin nykyinen, mediavetoinen poliittinen keskustelu pitää tärkeimpinä poliittisina kysymyksinä vaivautumatta kuitenkaan syventymään itse asiaan. Ja kirjoittamalla todennäköisesti suljen itseäni pois harvojen valittujen joukosta pysyen samalla viivalla yleisen eetoksen kanssa. Tasa-arvohan se kaikkein tärkeintä on.

Laura Huhtasaari julkaisi kuvan...

Uutinen on herättänyt twitter- ja facebookkeskustelun, joka on aika ala-arvoinen. Koulutyönä on siis julkaistu aivan puhdasta poliittista propagandaa. Koulu itse on julkaissut kuvan internetissä ja pitänyt sitä esillä koulussa. Laura Huhtasaari julkaisi kuvan omassa twitterissään kiinnittääkseen huomiota koulujen politisoitumiseen. Nyt häntä koetetaan syyllistää siitä, että hän meni ja kiinnitti ihmisten huomiota julisteeseen, joka on selkeästi puoluepoliittinen. Julisteen puolueellinen poliittisuus on niin ilmiselvää, että ihmisiä jotka eivät sitä osaa nähdä ei voi auttaa, eikä heitä voi mistään syyttääkään, koska syyntakeettomuus on niin selvää. Muistuttaisin kuitenkin, että mikäli kuvan poliittinen asetelma olisi toisinpäin ja julisteen valmistumista olisi ohjannut joku perussuomalaisille myönteinen opettaja nämä samat ihmiset olisivat jo täydessä vauhdissa kampanjassaan, jossa vaadittaisiin opettajan erottamista koulusta. Jokainen tietää tämän.

Aikuisten ihmisten - jos sellaisia vielä on - kannattaisi pitää mielessä, että koulu ja sen opettajat ovat julisteesta täydessä vastuussa. Se ilmaisee heidän kantansa. Oppilaat ovat vain tehneet ohjattua kuolutyötä, eikä heillä ole asiasta mitään vastuuta. Laura Huhtasaari kiinnitti twiitissään huomiota nimenomaan opetuksen politisoitumiseen, josta useat oppilaat olivat ilmaisseet hänelle huolensa. Juliste oli vain yksi esimerkki laajemmasta ilmiöstä. Onkin erittäin ala-arvoista lähteä hyökkäämään häntä vastaan lasten, joilla ei ole asiassa mitään vastuuta, selän takaa.

Keskustelussa on myös esitetty, että koululaisilla pitää olla sananvapaus. Huomion arvoista on, että tätä väittävät samat ihmiset, joiden mielestä yrityksistä voidaan erottaa aikuisia ihmisiä heidän mielipiteidensä vuoksi aivan ilman mitään ongelmia. Heidän mielestään on oma vika, jos menee sanomaan jotain väärää, eikä sellaisilla tapauksilla ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa. Kouluissa ei tietenkään on mitään sananvapautta, vaan oppilaat tekevät niitä koulutöitä, joita opettajat heille antavat ja joiden valmistumista opettajat valvovat. Se miten he työt tekevät vaikuttaa heidän arvosanoihinsa.

Tässä asiassa kannattaisikin jättää julisteen tehneet oppilaat kokonaan ulkopuolelle ja pohtia ensimmäiseksi sitä onko koulujen politisoituminen millään tavoin tavoiteltavaa. Se ei ole. Toiseksi voisi pohtia onko avoimen vasemmistolainen suomirap yleensäkään asiallista aineistoa koulutyön pohjaksi. Jos on niin miksi ei Mistreatin tai Sex Pistolsin laulut, joiden parissa oppilaat saisivat vapaasti tunnelmoida? Tämä nykyinen linja on vähän samaa kuin jos 70-luvulla olisi kouluissa Pirkkalan monisteen lukemisen ohella kuunneltu ja lauleltu lautasellisia Guatemalan verta taustamusiikiksi. Ero on oikeastaan vain siinä, että 70-luvulla moista osattiin vielä rajata, nykyisin ei enää osata. Niille, jotka nykyään riemuitsevat voittona sitä, että Pirkkalan moniste torpattiin voi todeta, että tällä hetkellä te olette vielä pahemmin häviöllä kuin silloin. Tällä hetkellä teidät on jo totaalisesti lyöty.

Olisi järkevää, jos koulu osaisi myöntää virheensä ja pyrkiä tulevaisuudessa parempaan, sen sijaan, että koulutoimenjohtaja ( SDP ) lähtee hyökkäämään asian esille nostanutta ( ja selkeästi asianosaista ) kansanedustajaa vastaan syyttämällä tätä koulun "maalittamisesta". Todella järkevää olisi, jos aikuiset ihmiset osaisivat olla höpöttämättä jostain mystisistä "maalituksista" ja keskittyä ongelmiin, jotka ovat ratkaistavissa. Kouluopetuksen politisoituminen on yksi niistä, joka on ratkaistavissa, jos vain tahtoa riittää. Myös miesopettajien puute voitaisiin korjata, jos siihen vain olisi tahtoa.