Katselin tänään aamupäivällä suorana lähetyksenä Sebastian Tynkkysen oikeudenkäynnin. Itsestään selvää on, että en hyväksy mitään tuomiota Tynkkyselle, joka ei ole tehnyt mitään rikosta.
Oikeudenkäynnin seuraaminen tuntui kuitenkin osittain tirkistelyltä. Ymmärrän tämän jälkeen hyvin miksi näitä ei yleensä saa avoimesti kuvata suorana. Tynkkynen oli alussa jopa tyrmäävän hyvä ja kiisti yksityiskohtaisesti kaikki itseensä kohdistuneet syytteet. Tauon jälkeen hän romahtaa itkemään ja ryhtyy syyttämään Olli Sademiestä, MV-lehteä ja lopulta jopa katolista kirkkoa, joita hän pitää pahoina ja tuomion ansaitsevina samalla, kun kyynelsilmin anelee, että oikeus hänen kaverinaan ei häntä itseään tuomitsisi.
Aika surkea istunto kaikkineen. Lopputulos ei ole syytetylle kunniaksi oli tuomio mikä tahansa. Tälläinen ihmisen romahtamisen julkinen näyttäminen ei ole ansiokasta. Eikä myöskään ole sen katseleminen.
