Niin tai näin.

Uutisten mukaan Suomen poliisi aikoo laittaa huomattavan määrän resursseja vihapuheen kitkemiseen, vaikka sellaista rikosta ei edes ole.

Vihapuhe kuriin.

Ensimmäiseksi vaadin, että noille 50 tytölle on maksettava sama palkka, kuin oikeaa työtä tekeville poliiseille maksetaan, koska muuten kyseessä olisi tasa-arvo-ongelma. Toiseksi totean, että vaikka hyvin harvoin olen vihainen, tulen vihanpuhumaan aivan vapaasti aina silloin, kun siltä tuntuu. Pyytelen sitten anteeksi asianosaisilta, jos tarvetta on. Kehotan myös kaikkia muita aikuisia kansalaisia ilmaisemaan itseään täysin vapaasti sosialististen säädösten määräyksistä ja sosialistisen hallinnon toimenpiteistä huolimatta. Se voin lisäksi luvata. että en koskaan alennu sellaiselle niljakkaan ja alhaisen propagandan tasolle millä suomalainen valtamedia ja suomalainen politiikka ovat.

Iltalehden uutisestakin muuten vähänkään valistunut lukija huomaa, että Euroopan neuvosto ei ole mitenkään itsenäisesti ottanut kantaa, vaan koko asia on valmisteltu Suomessa suomalaisten toimin, ja pyydetty sille sitten Euroopan neuvoston siunaus.

Strumpet

Kahdeksan vuotta sitten

Yritän välttää USA:n politiikan seuraamista. Se kuitenkin tulee nyt kaikkialta läpi, joten mietin jonkun aikaa tarkemmin kumpaa ehdokasta äänestäisin, jos minulla olisi äänioikeus ja päädyin Donald Trumpiin, joka ei kai edusta mitään mitä pitäisin arvokkaana.

Aika on ajanut Hillary Clintonin ohi. Kahdeksan vuotta sitten hän olisi ollut nainen paikallaan ja ajanut terveydenhuoltouudistuksen ja vastaavat asiat läpi järkevällä tavalla. Nykyisin ne asiat ovat muodoltaan rikki ja Hillary Clinton vain jatkaisi niiden paikkaamista sen sijaan, että lyttäisi ne kasaan ja muovaisi kokonaan uudestaan. Muutenkin hän vain jatkaisi sitä mitä on nyt ja amerikkalaiset eivät selvästikään ole tyytyväisiä siihen miten asiat nyt ovat.

Trump ilmeisesti on täysi öykkäri. USA on kuitenkin junttien luoma maa vapaiden junttien asuttavaksi. Se on sen sielu ja siihen Trump istuu varmasti aivan hyvin. Vapaa mies saa vapaasti maalata ekspressionistisia äänimaisemia latinaksi, jos siltä tuntuu, mutta turha tulla soittamaan poskeaan julkisille areenoille, jos äänestä ei pidetä sen laajemmin. Tämä ei ole ollenkaan huono juttu, vaan pikemmin hyvä. Moinen asenne on kuitenkin joko haihtumassa ohuen hienostelevaan yläpilveen, tai vajoamassa alatyylisen tahvoilun sameisiin vesiin. Niin hölmöltä kuin se tuntuukin, niin Donald Trump voisi pelastaa USA:n juurevan rennon sielun. Ainakin hän on mahdollisuus siihen. Oleellista onkin ketkä ryhmittyisivät Trumpin taakse republikaanisen puolueen sisällä. Ja ketkä ryhtyisivät hoitamaan varsinaista hallintoa. Neokonservatiivisen blokin - jos sellaista vielä on - saaminen ulos, ja heidän korvaamisensa aidoilla konservatiiveilla olisi jo voitto.

Tuon sumean rationalisoinnin lisäksi yksi selkeän rationaalinen syy ( päämäärä siis selkeänä tiedossa ) äänestää Trumpia olisi se, että presidentti tulee valitsemaan korkeimman oikeuden jäsenen edesmenneen Anthony Scalian tilalle. Yhtä hyvää miestä tuskin enää löydetään, mutta Trump kuitenkin valitsisi konservatiivisen ehdokkaan, mitä Clinton ei tekisi.

Se kumpi ehdokkaista on parempi kaveri Putinin kanssa on tietysti suomalaisille tärkeää, mutta tuskin merkitsee varsinaisille äänioikeutetuille, eli amerikkalaisille, mitään sen suurempaa. Omasta mielestäni on täysin ymmärrettävää, jos amerikkalaiset eivät halua lähettää poikiaan sotimaan ympäri maailmaa, enkä pidä järkevänä rakentaa Suomen, ja laajemmin Euroopan, puolustusta sen varaan, että USA laittaisi aina ja ikuisesti joukkonsa tuleen, jos keskeisiltä alueiltaan euroopassa sijaitseva Venäjä uhkaa muuta Eurooppaa. Pitäisi aina muistaa, että USA:lla voisi olla jopa intressejä pysytellä Euroopan mahdollisten sotien ulkopuolella.

Itse en varmasti viihtyisi Trumpin seurassa kymmentäkään minuuttia, mutta ei minun tarvitsekaan. Hyvä presidentti amerikkalaisille hän voisi silti olla ja annankin virtuaalisen ääneni hänelle tässä kisassa.

Noin muuten pidän vaalikampanjaa siltä osin kuin olen sitä seurannut kaikkien aikojen alhaisimpana. Nähdessäni sattumalta YLE:n aamutelevision analysointia ehdokkaiden välisestä väittelystä mieleeni tuli, että täsmälleen samoilla sanoilla voitaisiin kommentoida jotain Keepin’ up with Kardashians - televisiosarjaa. Eli koko maan voisi kyllä hajottaa konfederaatioksi kuten alkuun tarkoitus olikin. Se on kuitenkin hitaan toiminnan joukkojen asia se.

Mitä taas on tehtävä

Junes Lokka, Tuukka Kuru, Tiina Wiik, Paavo Tajukangas ja ilmeisesti muutama muu tuottava youtubeen erittäin pirteää Monokulttuuri FM - ohjelmaa. Jälkiherännäisenä olen kuunnellut ja katsellut niitä tallenteina, eikä minulla ole paljoakaan valittamista. Katolista- tai ortodoksista uskoa ei tuoda esiin, mikä laskee konservatiivisuuspisteitä, mutta missäpä niitä nykyään tuotaisiin, kysyn vaan.

Ohjelman tuottajat tuntuvat olevan todella aktiivisia useilla rintamilla. He siis tekevät ja toimivat. Itse laiskana jullina en ole mikään neuvomaan, mutta käyn tässä taas kerran läpi mitä noin yleisesti olisi tehtävä, jotta vaikutus olisi mahdollisimman tehokas ja rakentava.

Ensimmäiseksi, mikäli vaikuttaminen puoluepolitiikassa kiinnostaa, kannattaa lähteä persujen kunnallisvaaliehdokkaaksi. Muussa tapauksessa puoluepoliittinen toiminta johtaa parhaimmillaan muutamaan valtuustopaikkaan ensi keväänä, ja korkeintaan pariin eduskuntapaikkaan seuraavissa eduskuntavaaleissa. Uusien puolueiden perustaminen on siis minusta hukkaan heitettyä aikaa. Niiden tehokkain mahdollinen vaikutus olisi vaikutus yleiseen ilmapiiriin tai persujen pitäminen varpaillaan kovemman vaihtoehdon pelossa, mutta sen vaikutuksen voi saavuttaa muutenkin ja aikansa paremmin käyttäen. Eli siis jatkaen juuri sitä mitä ilmeisesti parhaillaan ollaan tekemässä: järjestämällä mielenosoituksia; pitämällä yhteyksiä ihmisiin eri puolilla maata; tekemällä ohjelmia; luomalla vaihtoehtomedioita; kirjoittamalla; ja muulla vastaavalla toiminnalla. Kunnallisvaaliehdokkuuskaan ei olisi noista pois, koska ainakaan pienemmissä kaupungeissa kunnallinen toiminta ei hirvittävästi aikaa vie vaikka sattuisi valtuustoon pääsemäänkin. Kunnallisvaaleissa menestyksen tärkein avain on ehdokkaiden määrä, joten piti persuista tai ei on heidän ( tai meidän :) ) ehdokkaakseen asettuminen paras tapa saada kansallismielisiä ihmisiä kuntien päättäviin elimiin.

Mutta kuten sanottu, ei puoluepolitiikkaan osallistuminen ole mikään ainoa tie. Riippumattomuudella on etunsa, koska silloin voi olla kriittinen kaikkiin suuntiin. Yllä mainittujen toimintamuotojen tulee olla kaikille avoimia puoluekannasta riippumatta myös silloin, kun järjestetään koordinoitua, yhteistä toimintaa. Pienten, ja suurtenkaan, näkemyserojen, joita niin sanotun skenen sisällä on, ei saisi antaa häiritä. Ei niitä pidä matonkaan alle lakaista, vaan muistaa kuinka reipas ja perusteltu kiistely piristää aina. Pitää kuitenkin muistaa mikä on se pragmaattinen, poliittinen tavoite, joka kaikilla kansallismielisillä on ja pitää yhtä sen tavoittamiseksi.

Noin äkkiä kirjoitettuna näillä kannattaisi siis mennä.

Oikeamielisten taistelu

Euroopassa, ja muuallakin maailmassa, on tänään vietetty ruusukkorukouksen Neitsyt Marian muistopäivää.

Pyhä Pius V julisti tämän juhlapäivän vuonna 1573 kiitokseksi Jumalalle Lepanton meritaistelun voitosta. Siitä sopii kiittää tänäänkin, sillä Lepanton meritaistelussa 7.10.1571 kristittyjen laivasto voitti muhamettilaisten laivaston. Mikäli näin ei olisi käynyt ja muhamettilaiset olisivat päässeet rantautumaan Eurooppaan olisi maailma mitä ilmeisimmin täysin toisenlainen ja eurooppalaisen kulttuurin nousu olisi jäänyt kokematta.

Lepanton taistelun aikana kristinusko oli varmasti paremmassa hapessa kuin nykyisin, mutta kristikunnasta ei enää oikeastaan voinut puhua. Erilaiset eurooppalaiset kuningaskunnat sotivat keskenään, koko pohjoinen Afrikka ja Lähi-Itä olivat muhamettilaisten hallussa, Konstantinopoli oli menetetty, reformaatio oli jo käynnissä repimässä läntistä kirkkoa jne. Tilanne ei siis ollut erityisen suotuisa, vaan muhamettilaisten valloitusta lähes odotettiin pelonsekaisin tuntein siellä minne muhamettilaiset olivat iskemässä. Lepanton meritaistelun voittoa voikin pitää pelastavana ihmeenä.

Suomessa muistopäivää vietetään huomenna lauantaina, koska tänään on vietetty pyhän Birgitan, sääntökuntalaisen, Ruotsin ja koko Euroopan suojelijan juhlaa. Onkin hyvä muistella ja pitää samalla mielessä, että koskaan ei pidä menettää toivoa. Ei edes Euroopan Unionissa.

Faktat eivät ratkaise

Lievästi huvittuneena seurasin kohtalaisen laajaa pyöristymistä siitä, kuinka persujen työmies Putkonen kehtaa esittää olevansa lepakoiden ja lintujen suojelija. Putkonen nimittäin totesi tuulvoimaloiden aiheuttavan lepakoiden kuolemia. Scientifc American - lehden artikkelissa ollaan samaa mieltä varsin perustellusti.

Putkonen on pitkän linjan tuulivoiman subventoinnin vastustaja. Hän on vastustanut sitä jo ennen tuloaan töihin perussuomalaisiin. Tuulivoiman aiheuttamat lepakoiden ja lintujen kuolemat ovat vain lisätodisteita sille, että tuulivoima ei ole erityisen hyvää ja tehokasta sähköntuotantoa. En tiedä oliko Putkosen järkevää käyttää tuulivoiman vaikutuksia lepakoihin argumenttina ollenkaan, mutta vihervasemmiston riehaantuminen asian johdosta ei ollut järkevää sekään. Vai kuka oikeasti luulee vihreiden vastustavan ydinvoimalaa siksi, että se rakentaa Rosatom? Ei tietenkään kukaan, vaan kaikki tietävät vihreiden käyttävän hyväkseen sinänsä oikeutettua Venäjän vastaista ilmapiiriä estääkseen ydinvoimalan rakentamisen. He vastustaisivat uutta ydinvoimalaa aivan samalla tavalla rakentaisi sitä kuka tahansa. Käytännössä siis sama asia: Putkonen näkee lepakoille aiheutuvat vahingot lisätodisteena oman kantansa puolesta; vihreät näkevät Venäjän osallisuuden rakentamisessa lisätodisteena ydinvoiman vastaisen kantansa puolesta.

Vielä ollaan siis tasoissa, mutta ei kauaa.

Itse en ole koskaan viitsinyt pitää kovaa melua Greenpeacen ja vastaavien vihreitä ja vasemmistoa lähellä olevien ryhmien tavoista rikkoa lakeja tavoitteidensa saavuttamiseksi, koska en pidä laki minään ylimpänä, erehtymättömänä auktoriteettina. Nyt on kuitenkin niin, että mikäli jonkun persun voidaan olettaa rikkoneen lakia, tai mikäli Päivi Räsänen sanoo pitävänsä Jumalaa maallista lakia korkeampana auktoriteettina, nostavat vihervasurit lähes hysteerisen metelin siitä, kuinka joku uskaltaa edes ajatella nousevansa lakia vastataan. Silloin laki on heille pyhä ja rikkumaton, tai oikeammin he siis mahtipontisesti esittävät, että näin olisi, vaikka eivät usko siihen itsekään. Sanalla sanoen he siis ovat äärimmäisen tekopyhiä. Ja vaikka ehkä saavuttavatkin hetkellisiä voittoja, myös todella tyhmiä, sillä jokainen kuitenkin näkee propagandan takana aukinaisena ammottavan tyhjän ja tyhmän turvan. Sitten kun leikki en enää tuotakaan tyydyttäviä tuloksia, eikä enää ole kivaa sensaationnälkäisenä hyppiä mukana kiusaamassa valittua uhria katoavat kannattajat pois.


Saatan olla puolueellinen, ja olenkin, mutta väitän persujen olevan tässä suhteessa huomattavasti parempia, sekä rehellisempiä ja siten johtavan peliä.