On aika selvää, että Rajat kiinni - liikkeen retoriikka on aika rajua ja välillä selkeän vastenmielistäkin. Vaatimus myös itsessään on selvästi ylimitoitettu. Samaan aikaa kuitenkin valtion ja valtiokirkon johdosta esitetään näkemyksiä, jotka kirjaimellisesti ymmärrettynä tarkoittaisivat sitä, että itsenäinen valtio ei saisi valvoa rajojaan lainkaan, vaan sen olisi päästettävä rajojensa yli jokainen, joka tajuaa tehdä sen apua pyytäen.
Tuollainen "rajat auki" - näkemys on tietenkin paljon tuhoisampi, varmaan sekasortoon ja kärsimykseen johtavampi kuin yksinkertainen "rajat kiinni" - vaatimus. Sen esittäjät tietävät sen itsekin, eikä kukaan tunnu olettavan, että he oikeasti vaatisivat sitä mitä esittävät. Samaa hyväntahtoista tulkintaa ei lainkaan sovelleta rajojen sulkemista vaativiin. Keskustelun ei ole tarkoituskaan edetä, vaan tarkoitus on signaloida sitä, ketkä meidän itsemme joukossa kuuluvat hyviin ja ketkä huonoihin ihmisiin. Jos me länsimaissa todella valtioina pitäisimme tärkeimpänä auttaa hätää kärsiviä lähimmäisiämme emme todellakaan olisi radikaalisti vähentäneet Jordanian ja Libyan pakolaisleirien avustamista juuri ennen kuin viimeinen siirtolaisaalto lähti käyntiin.
Kaikille parasta tietenkin olisi, jos ihmiset saisivat asua rauhassa kotonaan. Maailma ei kuitenkaan ole sellainen ja yksi monista syistä miksi se ei ole sellainen on se, että me tarvitsemme liikkuvaa työvoimaa turvaamaan omaa hyvinvointiamme. Suomen kannalta tilanne on kääntymässä sellaiseksi, että vähennämme todella apua tarvitsevien kiintiöpakolaisten määrää ja päästämme rajojen yli niitä, jotka niiden taakse tajuavat tulla pistäen rajallisia resurssejamme heidän kotouttamiseensa. Yleensä siis nuoria miehiä, jotka ovatkin varmaan hyvää, liikkuvaa työvoimaa. Koko Euroopan kannalta tilanne lienee se, että mitään humanitaarista herätystä, jonka jälkeen todella uhraisimme omastamme pakolaiskriisien ratkaisemiseksi, ei ole tulossa. Teeskentelyn jatkuminen vaikuttaa paljon todennäköisemältä ja sitä on varmaan odotettavissa romahdukseen asti.
Joka tapauksessa Eero Paloheimo on aika hyvin ja selkeän insinöörimäisesti kiteyttänyt sen mitä olen sekavan monipolvisesti jo vuosia yrittänyt tolkuttaa:
a) on tehokkaampaa auttaa tulijoita lähtömaassa
b) Eurooppa on muutenkin ylikansoitettu maanosa
c) lähtijöitä tarvittaisiin kotimaassaan enemmän kuin täällä
d) eurooppalaisten on opittava tekemään ikävätkin työt itse.
Varsinkin tuo kohdassa d esitetty asia on totta ja jäänyt aivan liian vähälle huomiolle kaiken hälinän keskellä.
