...mielipiteenmuodostusta.
Suomalaiselle journalismille tyyppillistä tuntuu olevan se, että ei edes haluta tietää, eikä ottaa selvää. Kymen Sanomien päätoimittaja yhtyy tänään muuhun mediaan, kirjoittaa pitkän ja pateettisen kirjoituksen, jonka lopulla tivaa Olli Immosta määrittelemään mitä tämä monikultturismilla tarkoittaa. Mikä osoittaa vain sen, että hän ei ole viitsinyt perehtyä kirjoittamaansa aiheeseen edes alusta. Mikäli hän olisi lukenut Immosen kirjoituksia tai vaikka vain googlettanut "multiculturalism" hän olisi saanut vastauksen. Toisin kuin omistamaltani YLE:ltä voisi arvokkaan paikallislehden päätoimittajalta odottaa edes jonkinlaista journalistista tasoa. Siksi nyt vaivaudun, vaikka muuten olenkin sitä mieltä, että on aika turha puhua mitään silloin, kun halua ja kykyä kuunnella ei ole.
Monikultturismi on siis yhteiskuntatieteilijöiden parissa syntynyt yhteiskuntaopillinen ideologia, jonka mukaan saman valtion alueella asuvilla eri kansoilla pitäisi olla mahdollisimman suuri autonomia ja valtion pitäisi tukea näitä kansoja, tai kansanryhmiä, niin että ne, ja niiden jäsenet, voisivat säilyttää oman kulttuurisen identiteettinsä mahdollisimman vahvoina. Se on nimenomaan nationalismia. Aiheen tutkimuskin puhkesi kukkaansa hyvin pitkälle silloin, kun Neuvostoimperiumi hajosi ja hetken luultiin, että siitä seuraisi yleinen kansojen itsenäisyyspyrkimysten tukeminen liberaalin demokratian hengessä. Kaunis ja kannatettava ajatus siis, mutta yhdistettynä maahanmuuttoon tietenkin totaalisen tuhoisa. Suomen valtiolla on edellytykset tukea täällä perinteisesti asuneiden kansojen, suomenruotsalaiset ja saamelaiset, kansallista kulttuuria ja jopa autonomiaa, mutta ei mitään edellyksiä tukea tänne joukkoina muuttavien kansanryhmien kulttuurista autonomiaa. Kymen Sanomien päätoimittajakin ymmärtää varmasti tämän, hän ei vain osaa käsitellä asiaa, koska ei ole tutustunut faktoihin aiheesta, josta hän kirjoittaa. Itse asiassa tuo monikultturismin määritelmä oli kirjattuna jo Kotkan ensimmäisessä moninkulttuuriohjelmassa, jota Kymen Sanomat ylisti ilmeisesti lukematta sitä lainkaan.
Maahanmuuttokeskultelussa ns. maahanmuuttokriitikot esittelivät näitä käsitteitä jo 1990-luvulla erittäin ansiokkaasti. Media tasona mukaan ymmärsi silloisen keskuslun niin, että maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat halusivat estää eri kansoihin kuuluvien ihmisten seksuaalisen yhtymisen, mitä umpitolloa näkemystään, joka siis syntyi keskusteluun tutustumattomuudesta, se hokee vieläkin.
Nykyisin ollaan siis tilanteessa, jossa mahdollisen dialogin toinen osapuoli vaatii käsitteiden määrittelyä, jotta löytyisi yhteinen pohja keskustelulle. Itse olenkin sitä mieltä, että dialogi tällaisen vastapuolen kanssa on täysin mahdotonta. Dialogi onnistuu paikallisesti ja sitä on syytä käydäkin. Järkevään dialogiin pyrkivän on vain syytä jättää kotomainen media siitä syrjään ja ymmärtää, että mediassa jyllää vain ja ainoastaan poliittinen demagogia.
