Evankelinen ja luterilainen

Olen itse liittynyt katoliseen kirkkoon, mutta se oli pitkä prosessi, enkä osaa selittää muille. Sille miksi olen kristitty olen velkaa Suomen evankelisluterilaiselle kirkolle. En oikein tiedä saisinko sanoa, että sen arkkipiispa on sosialisti, ei kristitty, mutta sanon sen nyt tässä.

Luterilaiset eivät tule katoliseen kirkkoon koskaan, koska me emme hyväksy naispappeutta. Luterilaisilla on kuitenkin oma lähetyshiippakunta, jossa pyritään kuuntelemaan Jumalan sanaa. Jos itse olisin luterilainen, menisin sinne:

Kertomus pelleistä, jotka uskalsivat.

Synodi

Ensi syksynä on suuri piispojen synodi, joka pohtii avioliittoa ja perhettä. Ehkä jo etukäteen voi sanoa, että leimallista synodille on se, että tätä virkamiestä ei ole kutsuttu paikalle.

NGO:n avioliittokäsitystä pohdittava uudelleen.

Ja tuskin kutsutaankaan. Jos kutsutaan, niin hyvä, hän voisi oppia piispolta.

Rikkauden kirous

Rikkaus on äärimmäisen raskasta ja siitä kannattaa pyrkiä eroon lahjoittamalla kaikki köyhille. Toisaalta rikkaus on myös äärimmäisen takertuvaa: itse olen lahjoittanut omistamani Yleisradion henkisesti köyhille, mutta silti en pääse siitä eroon, vaan se näkyy taseissani kuin takiainen. Tämä asia kaipaisi muutosta, johon yhteiskunta ei kuitenkaan taantumuksellisuudessaan ole vielä kypsä.

Itse poikkean niin paljon normeista, että en uskalla kutsua itseäni miksikään normiksi. Tämä kirjoitus kuitenkin ilahdutti mieltäni

Normihetero ei ole enää mitään.

niin paljon, että olisin valmis laajentamaan Kymin itsevaltaisen alueen myös Vuoksen taakse jääville rajamaille, jotka nykyisin elävät Helsingissä majailevan eduskunnan absurdin sorron alla. Se kuitenkin aiheutti kiihkomielisen rahvaan masinoiman vihapostivyöryn, jonka alla YLE:n johto sitten taipui anteeksipyyntöihin ja kirjoittaja joutui siistimään kirjoitustaan

Uutispäällikön näkökulmasta palautevyöry.

Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että omistaminen tuo mukanaan vain häpeää.

P.S

Asiat eivät aina ole niin yksiulotteisia. Olen aika varma, että YLE:n toimittajat ihmisinä tulevat vielä kaipaamaan meidän omistustamme. Ja siksi lähimmäisenrakkaus asettaa vaatimuksensa. Se omistaja, jonka suuntaan YLE oletetussa hädässään kurkottaa, ja jolle olen sen antanut, on todella taipumaton ja tiukka:

Ihmisoikeuksia jakamassa

Itse, jos kuten nyt näyttää, joudun edelleen omistamaan YLE:n, sanoisin toimittajille, että ei teillä ole hätää. Teidän ei tarvitse kamppailla katsojaluvuista. Keskittykää taustoittamiseen, ottakaa rennosti ja muistakaa, että vain urheilutulokset pitää saada uutisoitua nopeasti.

Propagandan päivä

Tänään on vihdoinkin se päivä, jolloin eduskunta keskustelee asioista joihin sanomalehdistö ja sähköinen media on kykenevä ottamaan kantaa. Ja se näköjään myös näkyy, joten pitäydyn itse poissa valtamedian parista ja lukaisen eduskuntakeskustelun sitten joskus eduskunnan omilta sivuilta. Äänestyspäätökseeni se ei vaikuta sitä eikä tätä, koska tiedän muutenkin miten äänestää.

Asiaan on vaikea löytää mitään uutta ja tuoretta näkökulmaa, joka täyttäisi edes alkeellisesti Suomen maabrändityöryhmän asettamat velvoitteet suorittaa kansalaistehtäviä, mutta ehkä tämä kelpaa Aki Riihilahdelle, Jorma Ollilalle ja Martti Ahtisaarelle: Olen joskus kuullut pappien ihmettelevän suomalaista, hyvää latinan osaamista. Tosin sekin taitaa olla aika mennyttä jo. Joka tapauksessa latinaa on Suomessa pidetty jonkinlaisena humanistisen sivistyksen peruskielenä ihan maallisessa mielessä. Suomi on myös aktiivinen kansainvälisissä latinistiympyröissä. Mistä päästäänkin itse asiaan, eli maabrändiin ja vienti-innovaatioiden startuppaamiseen.

Suomen huippuyliopistot voisivat ottaa tehtäväkseen sen miten kahden miehen välinen homoliitto kuvataan latinaksi neutraalisti avioliittona ja viedä tämän maailmalle osoituksena kielen elävästä voimasta. Uskon vahvasti, että tähän tehtävään olisi saatavissa Euroopan Unionin rahallista tukea, mikä on suomalaisen liiketoiminnan edellytys globalisoituvassa maailmassa.

Noin yleisesti uskoisin, että ilman sotia ja nälänhätiä homoliitto tulisi toteutuessaan kestämään kauemmin, kuin suurella valtiollisella kohulla ja panostuksella lanseeratun maabrändityöryhmän työ tietoverkossa, mutta se ei tule kestämään yli monien sukupolvien, koska siinä ei ole mitään sellaista, joka kantaisi sukupolvien yli. Järki ja totuus nyt ensimmäisinä siitä puuttuvat.

Politics for dummies

Toimittaja ja politiikan dosentti:

- Voiko mitään kokonaisvaltaista kuvaa Suomen talouspoliittisesta tilanteesta edes saada?
- No sanotaan näin, että jos Saksa valitsee järkevän ja oikean tien me tietenkin menemme perässä ja jos Saksa valitsee väärän tien menemme tietenkin perässä.
- Kiitos.

Paavi ja eurohörhöt

Paavi käväisi pitämässä puheen europarlamentissa, joten siellä on nyt todistettavasti esiintynyt muitakin korkeasti sivistyneitä järjenpuhujia, kuin suomalaiset perussuomalaiset. Tosin kävihän siellä jo autuas Johannes Paavali toinenkin. Jotkut suomalaiset maatiaistollot kuulemma protestoivat tapahtunutta salissa, mutta mehän olemme jo tottuneet siihen, että saamme hävetä edustajiamme muista puolueista.

Puhe ei millään muotoa kuulunut opillisesti erehtymättömien luokkaan, joten sitä voi tulkita aika vapaasti. Paavi puhui Jumalasta ja uskosta avoimesti, mikä varsinkaan pohjoismaissa ei kirkonmiehiltä tai -naisilta ole mikään itsestään selvyys. Puheen perusideana oli, että Euroopan pitäisi löytää uudelleen oma sielunsa, jotta se voisi vastata maailmanpolitiikan haasteisiin. Euroopan pitäisi suunnata katseensa totuuden etsimiseen, eikä antaa relativismin tyrannian hallita. Tässä etsinnässä kristinuskon transsendenssin ja eurooppalaisen perinteisen, ihmisyksilön arvokkuutta kunnioittavan humanismin välinen jännite on ollut enimmäkseen, ja voisi olla edelleenkin, rakentava ja luova, eikä raastavasti repivä. Paavi piti hyvänä Euroopan unionin keskittymistä ihmisoikeuksiin, mutta näki sen liiaksi unohtaneen oikeuksiin aina kuuluvat velvollisuudet. Ihmisoikeudet ovat aina suhteessa yhteisöön ja kulttuuriin, jossa ihminen elää. Euroopan pitäisikin kehittää edelleen aitoa keskinäistä, poliittista yhteistyötä, joka ei saa merkitä yhdenmukaisuutta, vaan pohjautua kaikkien ihmisten, kansojen ja kulttuurien kunnioitukseen.

Mediamaisesti voisi sanoa, että paavi otti voimakkaasti kantaa eutanasiaa ja aborttia vastaan. Eurooppaan kohdistuvan pakolaisongelman ratkaisemisessa pitäisi tunkeutua syihin, eikä vain seurausten hoitamiseen. Keskeisimpiä syitä ovat siirtolaisten lähtömaiden poliittisten olojen epävakaus, joihon Euroopalla on mahdollisuudet vaikuttaa rehellisesti ja oikeudenmukaisesti, jos sillä vain on siihen näkemystä, rohkeutta ja halua. Euroopan poliitikkojen hiljaisuutta kristittyjen sorron edessä paavi ei katsonut hyvällä silmällä.

Koko puhe englanniksi:

Address to European Parliament.

Patti Smith

Olen pitänyt Patti Smithin musiikista siitä lähtien, kun kuulin sitä ensimmäisen kerran vuonna 1975. Olin silloin 14-vuotta vanha, ja jo siinä mielessä jo oikeastikin vanha, että en pitänyt mistään hippeilystä. Patti Smithin musiikista kuitenkin pidin.

Patti Smith on jotenkin oikealla tavalla tollo, kommari ja viherhippi. Siis kaikkea mikä on väärin, mutta hän ei sulkeudu ideologiaansa, vaan on aina avoin kaikelle. Ja tietenkin hänen äänensä on hyvä ja bändi toimiva.

Tämä vain tuli mieleen tästä uutisesta, joka pyörii anglomediassa:

Patti ja Vatikaani

Todellisuudessa Patti Smith ei esiinny paavi Franciscuksen kutsumana Vatikaanissa, vaan katolisen hyväntekeväisyysjärjestön konsertissa Roomassa. Samassa missä hän esiintyi jo viime vuonna. Paavi Franciscus ja Vatikaani eivät todennäköisesti ole tietoisia koko asiasta. Toisaalta olisi ihan hienoa, jos Vatikaani todella olisi kutsunut Patti Smithin.

Patti Smith on sen verran sivistynyt, että osaa aina käyttäytyä sen mukaan missä mennään:

https://www.youtube.com/watch?v=Agl4IvNnQPo

Huomio tasa-arvoisesta keskustelusta

Jos loogiset positivistit olisivat aikanaan tienneet mihin johtaa se, kun looginen ajattelu valtaa median ja verkkokeskustelun, niin he olisivat jättäneet koko Wienin koulukunnan perustamatta ja lähteneet pelaamaan jalkapalloa Tel Aviv Makkabiin omistautuen siinä samalla heprean opinnoille.

Ylimääräinen uutislähetys

- Keskeytämme lähetyksen ylimääräisen uutislähetyksen vuoksi.

- Hyvää päivää! Yhdistämme suoraan toimittajallemme kauppatorille. Hän on asemissa mahdollisimman lähellä presidentin linnaa. Onko tosiaan totta, että homo itkee maassamme?

- Kyllä, kyllä nyt sille näyttää. Tiedot ovat vielä vahvistamattomia, mutta niitä voidaan pitää varmoina. Homo todellakin itkee Suomessa.

- Mitä tämä merkitsee kansainväliselle maineellemme?

- Tämä on tietenkin ihmisoikeusrikkomus. Saamieni tietojen mukaan hallitus on jo kokoontunut. On esitetty, että tarvittaisiin vähintään 10 000 maahanmuuttajaa vuosittain vaihtamaan vanhojen homojen vaippoja vanhainkodeissa, kulttuuri- ja sivistysmäärärahoja olisi keskitettävä voittavan eurovisiokappaleen säveltämiseen ja ansiosidonnainen työttömyysturva olisi poistettava ja työttömille tulisi velvollisuus osallistua päivittäiseen homohumppaan.

- Voimme siis pitää varmana, että homo todellakin itkee Suomessa.

- Kyllä. Meillä on nyt oma orjuus, oma kansalaisoikeustaistelumme.

- Kiitoksia! Tulemme seuraamaan tilannetta ja raportoimaan tarvittaessa.

Tuo niiden aikojen muistolle, kun maassa oli varaa ja tahtoa tehdä Eteenpäitä ja Etelä-Suomea. Kymen Sanomien kauko-ohjattu päätoimittaja oli valtakunnallisen rummutuksen säestykseksi vetänyt pääkijoitukseksi homoliittojutun, johon hän ei varmasti usko edes itse. Yllä oleva kuvaa todellista tilannetta paremmin. Kymen Sanomat on Sanoma oy:n lehti. Sanoma oy:n lehtien on pakko kannattaa homoliittoja. Niiden on myös pakko esittää avioliiton puolustajien kannat mahdollisimman huonossa valossa, koska heidän lehtiensä propagantistien älyllinen kapasiteetti ei riitä käsittelemään asiasta esitettyjä, todellisia näkemyksiä.

Puoluepolitiikka ja vaalit II

Perussuomalaisten tilanteesta ja siitä mitä pitäisi tehdä löytyy verkosta analyysia yllinkyllin. Suosittelisin lukemaan vaikkapa Heikki Porkan näkemyksiä facebookista, jos haluaa tietää miltä tilanne ulkopuolisen, periaatteessa sympaattisesti suhtautuvan ihmisen näkökulmasta näyttää.

Itse muuta kuin ulkopuolisena näkisin niin, että PS joutui nopean kasvunsa vuoksi liian äkkiä tilanteeseen, jossa sen oli oltava niin sanotusti vakava puolue. Siitä on selvitty hyvin: PS:llä on selkeästi parhaat europarlamenttiedustajat; eduskuntaryhmä on hyvä; ympäri maata on hyviä valtuustoryhmiä; nuorisojärjestö on niin älykäs, että naisjärjestö ja perusäijät voivat ottaa hommat jopa rennosti; ja Suomen Perusta toimittaa jatkuvasti asiallista tutkimusta. Ongelma on siinä, että poliittista kulttuuria muuttamaan pyrkineen puolueen on kasvaneen painoarvonsa vuoksi ollut pakko sopeutua olemassaolevaan poliittiseen kulttuuriin ainakin tietyssä määrin. Puhdas haastajan asema on menetetty.

Se, että PS ei mennyt hallitukseen oli aivan oikea ratkaisu, koska hallituksen ohjelma oli huono. Perussuomalaisilla oli silloin selkeästi parempi vaihtoehto, joka myös esitettiin. Oppositioasemasta kuitenkin johtuu se, että vaikka PS on nyt vakava puolue, sillä ei ole tuleviin vaaleihin esittää oikeastaan mitään konkreettisia saavutuksia. Hyviä aloitteita on tehty leegioittain, erittäin teräviä näkemyksiä on esitetty ja puhdasta järkeä on puhuttu paljon. Oppositioasemasta johtuen se ei kuitenkaan näy toteutuneena lainsäädäntönä. Ihmiset, jotka äänestivät edellisen, suuren vaalivoiton saattavat ajatella, että ei tästä mitään tullut kuitenkaan. Heitä pitäisi herätellä.

Näissä asemissa ollaan, eikä tilanne mitenkään huono ole. Pitää vain vähän pakittaa ja ottaa takaisin sitä haastajan asemaa. Edelleen pitää vaatia muutosta poliittiseen kulttuuriin. Puoluetuet ja vastaavat pois. Politiikan pitäisi olla pääsääntöisesti vapaaehtoistyötä. Selkeästi kriittinen ja ilmaistavissa oleva näkemys siihen millainen Euroopan yhteisön pitäisi olla on oltava, vaikka suoraa eroa ei vaadittaisikaan. Valuuttaunionista eroamista pitäisi vaatia suoraan. Selkeän protektionista suhtautumista suomalaiseen elinkeinoelämään ja sen päälle vielä maahanmuuttokriittisyyden terävöittämistä tarvitaan myös. Ja maanpuolustuksen vahvistamista.

Noin siis maanlaajuisesti. Kymissähän kaikki menee varsin hyvin, vaikka vaalipiiriuudistus onkin totaalisen typerä. Se ei kuitenkaan ole meidän vikamme ja meillä on todella vahvat ehdokkaat kautta koko vaalipiirin. Sydänkymistä ehdolla ovat Juho Eerola ja Emmi Voutilainen, joita itse suosisin, mutta en pahakseni pistä, vaikka muitakin ehdokkaita äänestettäisiin. Yhtään huonoa ehdokasta ei ole. Ne, jotka jaksoivat lukea tähän asti käyvät luonnollisesti tekemässä lahjoituksen Juhon vaalitilille, tilinumero löytyy sivupalkista. Näin voimme osoittaa arvostamalleni Eija-Riitta Korholalle, että kyllä sinne pääsee kunhan hyvät ihmiset kannattavat oikeudenmukaisuutta. Emmin kannatusyhdistys ilmestyy jonnekin myöhemmin. Seuratkaa uutisia.

Puoluepolitiikka ja vaalit I

Hiljaiset perivät lopulta maan. Olen siitä täysin varma. Eduskuntavaalit kuitenkin lähestyvät, joten ei millään malta olla pitämättä ääntä. Eli aloitetaan siis vaalisarja, johon tulee hajahuomioita eri puolueista.

Piraattipuolue on jättänyt ohjelmastaan tekijänoikeudet pois ja tähtää yleispuolueeksi. Sellaisia Suomessa ei koskaan ole tarpeeksi.

Piraatit

Luin ohjelmaa alusta ja siinä on mielestäni virhe. "Lain on taattava ihmisille mahdollisimman kattavat yksilönvapaudet, silloin kun toiminta ei loukkaa muiden vastaavia vapauksia." on todella yleinen, mutta täysin tyhjä moraalinen näkemys. Mistä sen tietää mikä ketäkin loukkaa? Jotkut saattavat mennä täysin lukkoon pahasti sanomisesta ja menettää siten sananvapautensa tullessaan loukatuiksi. Kun eletään demokratiassa niin määritteleköö lain rajat sitten se joukko, joka suurimpana kokee vapauksiaan loukatun?

Vaikka on ymmärrettävää, että tuollaisia yleistyksiä tulee ohjelmiin, niin minusta niitä ei kannattaisi laittaa niihin ollenkaan, jos ei yksilönvapauksien suhteen jaksa määritellä loukkaamattomia yksilönvapauksia.

Mikäli ollaan rehellisiä niin myös tämä; "Perustulo tarkoittaa sosiaaliturvan useiden muotojen
korvaamista tasaisin väliajoin maksettavalla rahalla, jolle ei ole mitään ennakkoehtoja," on väärin. Mikäli yhteiskunta sitoutuu elättämään ihmistä, niin se itsestään luo ihmiselle velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan. Rahalla on ennakkoehto, joka olisi hyvä määritellä. Sen ei tarvitse olla työvelvollisuus, mutta jonkin tasoinen kunnollinen kansalaisuus kuitenkin.

Vaatimus siirtymisestä siirtoäänivaaliin on erittäin hyvä ja kannatettava. Sen soisi leviävän kaikkiin puolueisiin. Opetuksen ja oppimisen osalta pitäisi vain siirtyä peruskoulutuksessa Triviumiin ja katsella jatkokoulutusta siltä pohjalta.

Internetin perustuslaki on minusta huono idea. Pornon ja tympeimmän väkivaltaviihteen voisi siivota internetistä pois, mutta se on enemmän ihmisten omasta moraalista, kuin lainsäädännöstä kiinni. Sananvapaudesta ja yksityisyydestä olen Piraattipuolueen kanssa kokolailla samaa mieltä.

Ei siis mikään erityisen huono ohjelma, mutta ihmettelen tekijänoikeuksien puuttumista ja muutenkin konkretian puutetta.

Filosofia

Pitkästä aikaa katsoin vahingossa omistamani Yleisradion aamukahvitelkkaria. Terveellinen muistutus siitä, kuinka Konfutsen keskustelujen lukeminen peittoaa koko länsimaisen filsosofian raskaan historian, tuli välittömästi. Ohjelmassa oli keskustelemassa Helsingin yliopiston filosofian professori Airaksinen. Ja sanotaanko vaikka niin, että hänen esiintymisensä ei luonut köyhän kansan keskuudessa luottamusta valtion ylläpitämiä sivistyslaitoksia kohtaan. Kuka tahansa muukin olisi varmasti osannut sanoa sen mitä niin sanottu yleinen mielipide haluaa kuulla. Yleisradio voisikin joskus yllättää ja kutsua näihin koko kansan ohjelmiin myös niitä yliopistojemme filosofeja joilla on näkemystä.

Armon pastorit

Sen verran olen jo irti yleisestä tolloudesta, että tänään huomatessani kutsun facebook-ryhmään "Papit homoavioliiton puolesta" hätkähdin hieman, että eihän tämä ole mahdollista. No vilkaisu ryhmään paljasti, että ei siellä pappeja tosiaan ollutkaan, vaan jotain poroporvarillisuuden ilosanomaa julistavia saarnaajia peukuttamassa nuorekkaasti jotain jännää. Koska kyse on Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta ryhmä luonnollisesti pääsi melkein välittömästi kirkollisen median uutiseksi.

Papit peukuttavat. Katso kuvat.

En tiedä pitäisikö tämän kiinnostaa minua lainkaan. Siinä mielessä ehkä, että kristillisyys Suomessa on ilman ihmisten omaa syytä lähes pelkästään evankelisluterilaista. Joka tapauksessa on kuitenkin jo pitkään ollut selvää, että evankelisluterilaisen pastorin ei tarvitse noudattaa kristillistä tunnustusta, joten pastorin näkemyksiäkään ei voi pitää kenen tahansa maallikon näkemyksiä kummoisempina. Maallikkokin voi kastaa ja usein varmaan kastaisikin oikeammalla intentiolla kuin monet evankelisluterilaisen kirkon pastoreista. Pastorius onkin evankelisluterilaisessa kirkossa lähinnä porvarillinen virka-asema, josta saa kunnon palkkaa ja jonka työehdoista päättää Lapin tai Itä-Suomen yliopiston työoikeuden professori. Koska yhteiskunnallinen ja poliittinen eetos on nyt tällainen, niin pitäähän pastorienkin olla siinä mukana ihan palkkansa eteen.

Asioiden näin ollessa ei ole juurikaan väliä sillä, jos nuo pastorit osallistuvat politiikkaan ja tekevät noloa videoviihdettä. He osaavat sen paremmin kuin sen kristillisen palvelutehtävän joka heillä joskus on kuviteltu olleen.

Tämä kaikki se muistaen, että kyse on lähinnä julkisuuskuvasta. Todellisuus luterilaisissa seurakunnissa on kuulemma kautta maan hyvin toisenlainen. Kummallista vain, että kirkollinen media sen julkisuuskuvan luo ja nostelee erilaisia pastoreiden typeriä tempauksia julkisuuteen. Sitä kuvaa, joka vastaisi todellisuutta ei näy juuri ollenkaan.

Näköalattomuus

Keski-Euroopasta ja varsinkin Ranskasta voi olla montaa mieltä. Sekaisinhan ne ovat, mutta niiden sivistyselämässä on yksi ihailtava piirre. Siellä ajattelijoilla ja filosofeilla on tietty integriteetti ja he eivät yleensä ole poliittisten suhdanteiden heiteltävissä.

Suomessa kaikki on toisin. Täällä kaikki on puolue- ja etupolitiikkaa, ja riippumattomat filosofit heittelevät parhaassa kekkoslaisessa YYA-hengessä kuinka homoavioliitto ratkaisee kuuluuko Suomi länteen vai itään ja puolustavat sitä poliittisesti vaikka älyllisesti vastustaisivat. Koko valtion kohtalo on vaakalaudalla ja me suomalaisethan haluamme, että meistä pidettäisiin ulkomailla ja varsinkin Berkeleyn yliopistossa. Muuten emme kestä elää. Täällä edes filosofian tohtorit eivät ymmärrä sitä, että lännessä on muiden poliittisten suuntausten ohella myös kommunisteja ja sosialistit lännessä joskus muodostavat hallituksiakin.

Kyseinen perustelu homoavioliiton puolesta on melkoinen pettymys, koska se on niin typerä. Toisaalta kirjoitus voi olla parodiaakin, jolloin itse olen typerä ottaessani sen edes niin vakavasti, että vaivauduin tämän naputtelemaan.

Ranskassa homoavioliiton vastustus on elävämpi, älyllisesti vireämpi ja myös suositumpi kanta kuin sosialistisen hallituksen läpiajaman homoavioliiton kannattaminen, joka edustaa poroporvarillista konformismia. Siitä huolimatta Suomi pysyy maantieteellisesti paikallaan ja mahdollisesti myös henkisesti Suomena riippumatta siitä millainen on sen valtiollinen suhde homoavioliittoon. Henkinen pysyvyys on tietysti täysin riippumatonta sivistyneistöstämme, jolle keskeisiä kulttuuriharrastuksen muotoja lienevät rap-musiikki, euroviisut ja markkinointi. Autuaitahan ovat hiljaiset, sillä he perivät maan :)

Tasa-arvoinen spammilaki

Ei varsinaisesti jaksaisi, mutta aiheesta on pakko kirjoittaa, kun Hammer edellisen postauksen kommenteissa käski. Kuudes hetkikin on takana, joten mikäpä tässä sitten. Tehdään tämä nopeasti pois ja sitten kuuntelemaan mariaanisia lauluja ja lukemaan Raamattua.

Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun, jossa opetetaan johtamaan, valtio-opin professori Kaisa Herne on kirjoittanut Helsingin Sanomiin pääkirjoituksen homoavioliitoista. Sanoma osakeyhtiöhän ajaa tätä lakia.

Uskonto ei sovi poliittisten päätösten perusteeksi.

Aloitetaan siis vihapuhehenkinen huomautteleminen ja tietoverkon silmitön spammaaminen. En edes kuvittele vastaavani tässä mitenkään perustellusti, vaan kiinnitän vain huomiota pariin seikkaan.

Avioliiton ja vaalien vertaaminen instituutioina toisiinsa voi äkkiä tuntua asialliselta vedolta, mutta se on ontuu erittäin raskaasti. Avioliitto on valtiota edeltävä instituutio. Valtiolliset vaalit taas instituutiona seuraavat valtiosta. Siksi valtiolla on luonteva oikeus määritellä se, ketkä vaaleissa ovat äänioikeutettuja, mutta ei niinkään luontevaa oikeutta määritellä ketkä voivat mennä avioon keskenään. Voidaan myös kyseenalaistaa ovatko vaalit itsessään edes instituutio vai eräiden instituutioiden toimintatapa.

Kirkon uskonsa pohjalta esittämien perusteiden sulkeminen julkisesta päätöksenteosta on ideana täysin mieletön. Silloin poliittisen keskustelun piiristä pitäisi sulkea myös avioliitto, joka on paljon henkilökohtaisempi ja vähemmän julkinen instituutio kuin kirkko. Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun, jossa opetetaan johtamaan, professorilla ei olisi julkisen asemansa vuoksi oikeutta ottaa kantaa avioliittoon poliittisessa keskustelussa. Professori kuitenkin luultavasti ajattelee, että poliittisesti on oikeus päättää kirkosta ja avioliitosta, mutta kirkolla, avioituneilla pareilla ja heidän perheillään ei ole tähän mitään sanomista omista lähtökohdistaan, vaan päätökset on tehtävä tarkkaan määritellyn valtiollisen, julkista puhetta rajoittavan ideologian puitteissa. Eli siinä mielessä ei mitään uutta, vaan ihan tyypillistä kommariajattelua, joka Rawlsia “siteeraamalla” on yritetty pukea liberaaliin kaapuun.

Avioliittolaki on täysin tasa-arvoinen,eikä kohtele kansalaisia eriarvoisesti. Rajoite, että avioliiton voivat solmia keskenään vain mies ja nainen ei mitenkään riko tasa-arvon periaatetta vastaan. Mitä toiseen professorin mainitsemaan periaatteeseen, eli yksilönvapauteen tulee, niin sitä avioliiton solmiminen nimenomaan rajoittaa. Henkilö luopuu tietyistä yksilöllisistä oikeuksistaan sitoutuessaan puolisoonsa ja perheeseensä. Se tapahtuu kuitenkin vapaaehtoisen valinnan kautta, joten siihen ei ole mitään syytä puuttua.

Eniten tässä kaikessa ihmetyttää kuitenkin se miksi johtamista pitää opettaa yliopistoissa.

Vihakirjoittelun aakkoset

Tämä kirjoitus voidaan kiivaalla innolla käynnissä olevissa sosiologisissa tutkimuksissa laskea vihakirjoitukseksi, koska siinä ei suhtauduta asiaankuuluvalla suopeudella valtionhallinnon korkeaa virkamiestä Tiina Rosenbergiä kohtaan. Ei se mitään, sillä on vain hyvä, että nyky-yliopistojen kouluttamilla konsultoivilla humanisteilla riittää työtä.

Ruotsalainen katutaiteilija Dan Park sai äskettäin kuuden kuukauden ehdottoman vankeustuomion. Se ei tullut seinien ja julkisen tilan sotkemisesta, minkä olisi voinut ymmärtää, vaan vääristä mielipiteistä. Hänen teostensa oletettu sanoma ei sopinut Ruotsin valtion viralliseen ideologiaan. Siksi vankeustuomio. Samaan aikaan Suomessa valtion taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg mainosti kirjaansa laajasti valtiollisessa televisiossa kertoen kuinka hän on kauhistunut ja tyrmistynyt Suomen hiljaisuudesta fasismin edessä, ja kehuen samalla vuolaasti vapaata, ruotsalaista poliittista kulttuuria ja sen intoa avoimeen, räväkkäänkin keskusteluun. Kukaan ei oikeastaan kyseenalaistanut tätä, vaan toimittajat kuuntelivat ja kyselivät kiinnostuneina pitäen itse asiaa itsestäänselvyytenä. Ei ollut väliä sillä, että Ruotsi samaan aikaan tuomitsee taiteilijoita vankeuteen.

Yllä oleva on yksi esimerkki relativismin tyranniasta. Ei mitenkään edustavin, mutta siinä mielessä mielenkiintoinen, että siinä vastakkain ovat vapaan katutaiteilijan kokemus ja poroporvarillisen, taidehallinnon johtavan virkamiehen näkemys. Mukana kuvioissa on myös itse totuus, joka selvästi näyttää olevan katutaiteilijan kokemuksen puolella. Mieshän joutui vankilaan pelkästään taulun maalaamisesta. Relativismin tyranniaan kuitenkin kuuluu, että itse totuutta ei huomioida, eikä sitä edes etsitä. Poliittisesti sopivin näkemys on se, joka vallitsee ja joka kuvitellaan asioiden todelliseksi tilaksi. Siitä keskustellaan suurta kiinnostusta osoittaen riippumatta siitä mitä maailmassa todella tapahtuu.

Itse asiassa tuolle keskustelulle on otollista , että todellisuutta ei huomioida lainkaan. Jos se huomioitaisiin voisi joku kysyä miten korkea virkamies, joka saa median käyttöönsä ilmoitusluonteisesti markkinoidakseen kirjaansa voi kokea suurta ahdistusta siitä, että kulttuurissamme ei vielä tuomita taiteilijoita vankilaan, kaivaten sitä vapautta, jossa taiteilijoiden tuomitseminen vankilaan on mahdollista. Illuusion kupla on kiva asia, koska vain siellä "älymystömme" voi ylläpitää sitä olemukseensa kuuluvaa näkemystä, että he ovat uudistajia, sorrettujen ja solvattujen puolella olevia kapinallisia. Kannattaako kuplaa edes puhkaista? Sehän jättäisi "älymystömme" täysin juurettomaksi.

Niin tai näin, vihakirjoittelun A on tuo ammottava ristiriita todellisuuden ja julkisen puheen välillä. Se, mikä on vihakirjoittelun O, jää nähtäväksi.