Yleisradio

Yleisradion näkemyksen mukaan Keskusta on suurin oppositiopuolue, koska Yleisradiossa selkeästi enemmän keskustalaisia, kuin perussuomalaisia johtajia. Ja Yleisradion periaatteiden mukaan puoluepoliittinen Yleisradio valitsee eduskunnan.

Yleisradion omistajana tunnen tiettyä sääliä niitä vilpittömiä ja hyviä, journalismin periaatteista kiinnostuneita toimittajia kohtaan, joita talossa kuitenkin vielä on töissä. Tästä syystä katsonkin, että omistajien olisi puututtava yhtiön toimivan johdon kokoonpanoon ja toimintaan viimeistään ensi vuoden keväällä, sillä vain selkeä muutos toiminnassa voi pitää yhtiön muunakin kuin huonon viihteen ja poliittisen propagandan tuottajana.

Kotomainen radio

Rakas Yleisradiomme oli kutsunut kansanedustaja Jussi Halla-ahon keskustelemaan Liisa Jaakonsaaren kanssa Euroopan tilanteesta, mutta perui kutsun, koska Halla-aho oli jo saanut näkyvyyttä oltuaan kuukausi sitten keskustelemassa jonkun Husun kanssa jostain aiheesta. Liisa Jaakonsaari oli keskustelemassa rakkaan Yleisradiomme kanavilla Euroopan tilanteesta eilen.

Halla-aho sivuun A-studiosta

Tietyssä mielessä on oltava tyytyväinen omistamani Yleisradion toimintaan. Se on nimittäin täysin suomalaista. Puoleellisilla ollaan ja poliittisia etuja ajetaan täysin näkyvästi ja tökerösti, eikä sitä edes yritetä ( tai varmaan yritettäisiin, jos osattaisiin, mutta hyvä, kun ei osata ) mitään sofistikoituneempia propagandan keinoja. On hyvä muistaa, että puhumme tiedostusvälineestä, joka piti ylimääräisen uutislähetyksen kertoakseen Alexander Stubbin eurovaaliehdokkuudesta. Yleisradion junttimaista ryöhkeyttä parhaimmillaan osoittaa se, että yhtiöni täysin estoitta puhuu edustavansa puolueetonta tiedonvälitystä ja olevansa siksi tarpeellinen. Yhtiö toisaalta on täysin riippuvainen meistä: ellemme me pitäisi näiden New York Timesia tavoittelevien kukkopoikien temppuilua niin viihdyttävänä, ei yhtiölläni olisi mitään tulevaisuutta. Toivonkin näin omistajana, että yhtiö johto edelleen tulevaisuudessakin täyttyy samanlaisista hölmöistä, joiden rinnalla jotkut Big Brotherit edustavat uuvuttavan älyllistä korkeakulttuuria.

Kävelevä toipilas

Harvinaisen kova ja sitkeä flunssa, joka toivon mukaan on nyt häipymässä. Aivot ovat ainakin sen verran kirkkaat, että pystyy kirjoittamaan, jos se nyt tässä tapauksessa mitään todistaa.

Makaillessani peiton alla sohvalla katselin lähes putkeen kolme kautta The Walking Dead-televisiosarjaa, josta olin aiemmin nähnyt satunnaisia jaksoja, jotka olivat vaikuttaneet mielenkiintoisilta. Katsomisen jälkeen sanoisin, että varsikin kakkoskausi on oikeastikin hyvä: eräänlainen tiivistunnelmainen ihmissuhdedraama, jossa zombiet ovat toimivia "eläviä" lavasteita. Kolmokausi oli taas jo hyvää zombierallia alan parhaiden perinteiden mukaan, eli tavallaan varsin tympeää väkivaltamässäilyä, tai - jos sen sellaisena ottaa - ihan hassua viihdettä. Se kuitenkin sisälsi kummallisella tavalla irrallisen jakson, jossa aseita haettiin entisestä kotikaupungista ja joka jaksona erottui muista todella hyvänä. Käsikirjoitus alkoi loppua kohden muutenkin hajoilla. Eniten koko kuvioissa häiritsi, kuten lähes kaikessa muussakin vakavammassa tv-ilmaisussa nykyään, se, että tarinaan ei saatu aikaiseksi mitään moraalia, vaan elämän suuriin peruskysymyksiin, joita kyllä nostettiin esiin, vastattiin vain ja ainoastaan tunteellisella tavalla, vailla mitään järjellistä tarinaa. Päätinkin katsomismaratonin jälkeen, että en enää katso yhtään televisiosarjaa tai elokuvaa koskaan.

No sitten välittömästi päästyäni jalkeille törmäsin Mika Keräsen artikkeliin Sarastuksessa:

Evolutionismi ja edistyksen suuri myytti

ja sen kautta Things to Come -elokuvaan, jonka heti tapitin youtubesta. Artikkeli oli parempi kuin elokuva ;) Artikkeli on oikeastaan hämmästyttävän hyvä. Itse näkisin kyllä, että Pierre Teilhard de Chardinin noosfääri-jutut eivät rinnastu evolutionismiin ja vitalismiin, koska niissä ihminen - tai edes maailmankaikkeus itse - ei ole mikään päämäärä tai suunnitelman toteuttaja, mutta itsekin kyllä pidän niitä hämmentävänä "hippeilynä", enkä osaa niistä paremmin sanoa. Oleellisena erona näkisin kuitenkin tuon eron suunnitelman toteuttajassa ja sen luonteessa, ja hyväntahtoisesti uskon, että Chardin vain yrittää pukea ikuista, kristillistä totuutta aikansa tieteen ja filosofian kielelle, mikä itsessään voi olla turhaa ja jopa vahingollistakin.

Ehkä tämä tästä. Nyt teelle.

Huoh!

Laadin juuri ensimmäisen joukkokirjeeni poliittisille päättäjille. Kokemus oli epämukava, mutta toivon sen johtavan tuloksiin, mitä en tietenkään kyllä usko.

Itse koen niin, että tätä - siis politiikkaa - on vaikea kestää koska tämä ei ole ensin rehellistä ja sitten toiseksi hauskaa. Itseäni ei ole koskaan häirinnyt se, jos joku huutaa minulle päin naamaa, mutta se on, jos ihmisistä pitää puhua heidän selkänsä takana. Vaikka hyväksyn täysin personalismin, niin silti pidän kiinni siitä, asioista pitäisi puhua niiden "ideologisella" tasolla ja persoonaa pitäisi aina kunnioittaa.

Jos tämä tuntui sekavalta, niin älä välitä, sitä se minullekin. Yritän vain kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti :)

En tiedä

Tämän kirjoittaminen voi olla tyhmää. En tiedä. Toimittaja Riihlilahti kuitenkin kysyi miksi jalkapallojoukkue ei saa systeemiä kasaan kuten koripalliojoukkue saa.

Voin kertoa tämän: Koripallojoukkueessa joka jätkä on pitkä :D Ihan tosi siitä se johtuu.

Atletico

4 - 0 Atlecillo Siellä on miehiä eikä ämmiä.

No ei sitte.

Poliittinen ilmoitus

En ole enää Kotkan Perussuolaisten jäsen. Kiitän yhteistoiminnasta ja haistatan pitkän ja kanootin muotoisen vitun.

Naisten päivä

Google kertoi, että tänään on kansainvälinen naisten päivä. En olisi siitä muuten mitään tiennytkään. Olen kerran aikaisemmin ollut innostunut tietokoneesta, se oli silloin kun pönttömac tuli markkinoille. Alan Kay kertoi silloin mikä siinä oli vikana, ja oli oikeassa. Nykyään Chromebookissa kaikki se on korjattu. Lasken sen aika pitkälle naisten, jotka ovat hämmentävän kyvyttömiä ymmärtämään tekniikkaa, mutta tajuamaan sen inhimilliset ulottovuudet, ansioksi. Esitän siis kiitokseni siitä, että pystyin kirjoittamaan ja julkaisemaan tämän alle minuutissa kaikille maailman naisille.

Nato

Sotilasliittoon kannattaa rauhan oloissa liittyä, jos sotilasliitto vahvistaa itsenäistä puolustusta ja ehkäisee hyökkäystä. Itse en tiedä kannattaisiko Natoon liittyä, mutta voin kuvitella sekä hyviä, että huonoja puolia. Hyviä puolia olisivat: Nato on valittavana olevista liitoista selvästi paras; Viro. Latvia, Liettua, Puola ja Tanska ovat Natossa; Naton turvatakuut olisivat vähintäänkin huomattavat ja huomioitavat. Huonoihin puoliin voisi taas laskea: Velvollisuudet osallistua moraalisesti arveluttaviin operaatiohin kasvaisivat; Suomen politiikassa ainakin osa puolueista tulisi käyttämään Natoa perusteena oman puolustuksen jatkuvalle keventämiselle; Naton ja Venäjän välisessä avoimessa konfliktissa Suomi olisi automaattisesti mukana poliittisen pelivaran ollessa pienempi kuin liittoutumattomana.

Jotain tuommoista. Mikäli olisin itsevaltainen keisari vaatisin Tarton rauhan rajoja ja sen jälkeistä ikuista rauhaa valtakunnan rajoille. Mutta en vain ole.

"Ai kuule...Kuka tuli...Gitler..."

Noin. Nyt olen suorittanut kansalaisvelvollisuuteni ja kirjoittanut Hitleristä. En erittäin suurella todennäköisyydellä tee sitä toiste.