torstai 26. marraskuuta 2009

Runo- ja kuvatorstai XX

Sinisilmäinen intiaani muistelee jesuiittavaltion tuhoa ( öljy )


Muinaisia rukouksia opetellaan
ulkoa ja
niitä luetaan säännöllisiä määriä
helminauhaa pitkin siirtyen, kunnes
tullaan takaisin alkuun,
aina uudestaan, joka päivä.

Niin kuin oli alussa, nyt on ja aina.


via

17 kommenttia:

  1. Rukouksilla on merkillinen voima!

    VastaaPoista
  2. Rukoukset eivät vanhene. Pysyvät muistissa helminauha sen todistaa.

    VastaaPoista
  3. Hyvin teemaan liittyvä pieni runohelmi

    VastaaPoista
  4. niinhän se on. on palattava alkuun jotta ymmärtäisimme mitä meillä on nyt...

    VastaaPoista
  5. Muistaminen tuo turvallisuuden tunteen.

    VastaaPoista
  6. Iankaikkinen Isä, muinaiset rukoukset. Hyvä niin.

    VastaaPoista
  7. Alussa oli sana oli alussa oli sana oli alussa oli sana oli alussa oli sana oli alussa oli sana oli alussa oli sana oli alussa oli sana

    VastaaPoista
  8. Pakko sanoa, että runo toimisi paremmin ilman viimeistä säettä.
    Elämän ympyrä!

    VastaaPoista
  9. Totta tosiaan! Tervetullutta ateljeekritiikkiä.

    VastaaPoista
  10. No musta toi viimeinen lause on ainoa hieno ;) Se on vanhaa viisautta.

    Kaikki muu on sellaista nopeaa sävellystä ainoana ideana, että muistihan paranee, jos tuolla tavoin mietiskelee systemaattisesti.

    VastaaPoista
  11. ...jotenkin konservatiivista tämmöinen.

    VastaaPoista
  12. "...jotenkin konservatiivista tämmöinen.

    Kannattaakin kokeilla. Ja kyllä sen tunnustaa sosialistinenkin tiedemies, että muisti ainakin paranee:

    http://www.andrewnewberg.com/change.asp

    VastaaPoista
  13. Rukouksen jatkuvuus, hiljainen pyyntö. HIeno.

    VastaaPoista
  14. Minä pidin tästä, alusta loppuineen. Ja hienon ajatuksenjuoksun askelten välistä voisin lukea ripauksen satiiria jos haluaisin.

    VastaaPoista