Suora demokratia

Palataan nyt vielä tähän hetkeksi.

Muista puolueista poiketen Perussuomalaisissa johto valitaan suoralla jäsenäänestyksellä. Näin ainakin teoriassa. Käytännössä puoluehallitus voi erottaa kenet tahansa, tai kaikki puolueen johtoon puoluekokouksessa valitut henkilöt. Puoluehallituksen enemmistön valitsee puoluevaltuusto, johon käytännössä valitaan piirien nimeämät ehdokkaat. Puoluevaltuusto koostuu reilusta neljästäkymmenestä henkilöstä. Muissa puolueissa johdon valitsevat puoluekokousedustajat. Viimeksi esimerkiksi Kokoomuksella taisi olla noin 850 puoluekokousedustajaa. Eli jäsendemokratia on yleensä vähän miten sen katsoo.

Puoluevaltuusto valitsee siis ensi keväänä puoluehallitukseen seitsemän jäsentä, jotka voivat halutessaan erottaa koko muun puoluejohdon. Puoluevaltuuston jäsenten kannattaneekin jo tässä vaiheessa siis katsella miten tulisi valita.

Näin siis ilmeisesti on. Vaikka alankin olla enemmän perinteisen ja oikean monarkian kannattaja kuin demokraatti, niin suoremmalla demokratialla olisi minusta silläkin puolensa.

Pari mietettä päiväksi

Muinaisessa tyranniassa voitokkaan itsevaltiaan vierellä kuulemma kulki orja, jonka tehtävänä oli muistuttaa itsevaltiasta siitä, että tämä ei ole mikään jumala. Demokratiassa valtiaan vierellä näyttää kulkevan joukko, joka kuiskuttelee: "sinä olet se jumala, tee nyt jotain."

Kristillissosiaalisuus, eli ihmispersoonan arvokkuus, läheisyysperiaate, solidaarisuus jne. ovat hienoja asioita patsastella ja julistaa, mutta ilmeisen mahdottomia noudattaa politiikassa.

Nuoren konservatiivin kärsimykset

Aloitetaan vaikka siitä, että Puolan vaalit menivät todella hyvin. KTP hävisi, mutta tarvitsi siihen sentään vastustajan, kun nyt näyttää siltä, että me Perussuomalaiset osaamme hävitäkin ihan itsellemme.

Mikäli Suomeen joskus perustettaisiin konservatiivinen puolue pitäisi varmaan aloittaa ihan tapakoulutuksesta: milloin otetaan hattu päästä, miten pidellään teekuppia, miten siitä hörpätään ja kuinka ei ole sopivaa kiroilla ruoka suussa, ynnä muista vastaavista perusasioista. Näin kun ei kuitenkaan ole vielä maassamme päässyt tapahtumaan, niin pitäisi olla sietoa vähän kaikenlaisille persoonille, myös saman puolueen sisällä.

Sebastian Tynkkynen oli tietenkin väärässä vaatiessaan yhtenä puheenjohtajista nimilistoja keräämällä puolue-elimiä koolle ja varsinkin laittamalla mukaan vaatimuksen hallituksessa pysymisestä äänestämisestä. Sellaista toimintaa voi huoletta kuvata nulikkamaiseksi. Pintakuohun takana oli kuitenkin ihan puhdasta asiaa, johon olisi voinut keskittyä ja toivottavasti keskitytäänkin. Puoluehallituksen päätös erottaa Tynkkynen oli sitten jo jotain pahempaa. En itse osaa kuvailla sitä kuin jonkinlaiseksi ammattiyhdistysjyräämisen ja bolsevikkiriehumisen sekoitukseksi. Siinä ei yksinkertaisesti ollut mitään järkeä, jos oletetaan syiden olleen ne mitä julkisuuteen on sanottu ja mikseivät olisi, kun rehellisiä ihmisiä kerran olemme olevinamme? Itse olen äänestänyt puoluejohtoon kaikkia muita kuin Sebastian Tynkkystä, jonka vastaehdokasta Juho Eerolaa äänestin. En tästä menetä luottamustani kehenkään, mutta kyllähän tämä hämmentävä isku oli ja koituu varmasti suureksi haitaksi puolueelle. Sitä toivon, että Juho ei missään tapauksessa ottaisi vastaan varapuheenjohtajan paikkaa, jos sitä jostain syystä äänestyksessä toiseksi tulleelle tarjotaan. Ei sillä etteikö Juho kymiläisenä olisi paras mies siihenkin hommaan, mutta puoluekokous on kuitenkin puoluekokous ja Tynkkynen äänestettiin puheenjohtajistoon siellä.

Ensi keväänä ilmeisesti on puoluevaltuuston kokous ja ellemme sen jälkeen ole viisaampia, niin sitten vain pystypäin kohti kunnallisvaalitappiota. Noin yleisesti sitä anarkomonarkistina tuntee kai aina olevansa demokratian vanki henkisesti.

Puolan vaalit

Yleisradio ui taas pohjalla taustoistaessaan uutisissaan Puolan tämänpäiväisiä parlamenttivaaleja.

Hei kaikki, lukekaa mun päiviksestä keistä mä tykkään ja ketä mä inhoon

Yhtiö alkaa olla meille omistajilleen niin häpeällinen taakka, että hallituksen olisi hyvä tutkia voisiko sen jotenkin pistää lihoiksi ja perustaa sen tilalle jonkinlaisen kansallisen dokumentti- musiikki- ja draamakanavan. Yhteiskunnallinesten ja päivänpoliittisten ohjelmien teko sen olisi ainakin lopetettava, koska se ei niitä osaa.

Itsekään en valitettavasti osaa puolaa, joten laitoin tähän vaaleja varten kannustukseksi hienoimman anglojulisteen minkä aina vain paremmin palvelevaksi muotoutuvan verkon uumenista löysin. Ja koska en osaa puolaa ei minulla suomalaisena ja suurimman suomalaisen uutistoimittajan omistajana tietenkään voi olla hyvää kuvaa Puolan poliittisesta tilanteesta. Tunnen kuitenkin joitakin puolalaisia ja olen jopa osallistunut rukoukseen, jossa pyydettiin hyvää tulosta Puolan presidentinvaaleissa. Silloin tulos oli mielestäni hyvä. Tänään toivosin todella suurta voittoa Laki ja Oikeus - puolueelle, joka on Perussuomalaisten kanssa samassa europarlamenttiryhmässä yhdessä Tanskan Kansanpuolueen kanssa. En tiedä osallistuuko Janusz Korwin-Mikke näihin vaaleihin, mutta jos osallistuu saattaisin itse, jos olisin äänioikeutettu, olla pragmaattisesti jopa äänestämättä häntä ja siirtää ääneni Laki ja Oikeus - puolueelle. Ajat ovat nyt sellaiset.

Illalla tai viimeistään huomenna olemme viisaampia tuloksen suhteen.

Muista päivän tapahtumista mainittakoon KTP-Ilves - ottelu, joka alkaa kello 13:00:00.

Täysin häpeämätön mainos

Kritiikki

Mikäli Suomessa on aikaisemmin ollut jonkinlainen maahanmuuttokriittinen liike, niin se näyttäisi nykyisin lähinnä riitelevän keskenään ja arvostelevan toisia maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvia toimijoita siitä, että nämä eivät toimi oikein. Tämä onkin juuri oikea, ja odotettu, aika siihen. No, itse en olekaan koskaan ollut mikään kriitikko, vaan kansallismielinen konservatiivi, joten olen tavallaan ulkopuolinen ja tänne näyttää siltä, että keskeiset ratkaistavat asiat maahanmuuttokriittisessä liikkeessä olisivat kuka olisi tarpeeksi valovoimainen johtaja, jotta saataisiin yli puolet äänistä vaaleissa, kenen kanssa kehtaa lähteä mielenosoitukseen ja ketkä sieltä on ehdottomasti pidettävä pois, että ei mene maine. Eli mistään ei kyllä näin tule mitään mikä varmasti monille sopiikin.

Olosuhteet tietysti ovat sellaiset, että uutta vastustusta nykyistä, lähes mielisairasta politiikkaa vastaan kyllä syntyy piireissä, jotka ennen eivät ole olleet missään liikkeissä. Sen järjestäytyminen vie kuitenkin aikaa, jota ei oikeastaan ole.

Sillä voi lohduttautua, että Angela Merkelin kaatuminen merkitsisi Suomen valtion elämälle ja politiikalle enemmän kuin Juha Sipilän kaatuminen. Tilanne on tietysti Suomen kannalta valtiona nöyryyttävää, mutta eipä meillä ole kymmeniin vuosiin ollut johtavia poliitikkoja, jotka olisivat arvostaneet itsenäistä, riippumatonta Suomen valtiota, saati halunneet sellaista. Ja kansahan täällä on äänestänyt, eli sitä saa mitä tilaa.

Mitään Eurooppaa taas ilman kristinuskoa ja sen moraalisia periaatteita ei edes ole. Sekularismi loppupeleissä ole yhtään mitään, eikä siitä, kuten on jo nähty, ole vastustamaan islamin leviämistä millään tavoin. Itse asiassa se on koko ajan suosinut sitä. Ei kukaan viitsi nousta vastustamaan mitään sen vuoksi, että saisi katsella viihdettä netistä, tehdä abortteja, harrastaa eutanasiaa ja pelata väkivaltaisia tietokonepelejä. Eikä ole aihettakaan.

Elämme paitsi naturalistisessa, myös henkisten ideoiden maailmassa. Helposti näkee kuinka kommunismi oli saatanasta: ateismi on ainoa mikä sen ideoista elää edelleen. Eikä se tietenkään voita koskaan vaikka voikin ajoittain olla vahvaa.

Näillä mennään, periksi ei kuitenkaan anneta. Ehkä historia kertoo kuin helppoa Isiksen oli tulla Suomeen: yksinkertaisesti huijaamalla ne hölmöt uskomaan, että 10-30 vuotiaat miehet olivat syyrialaisia, sotaa paossa olevia naisia, vanhuksia ja lapsia, ja täysillä meni pohjolassa läpi, tai sitten se kertoo jotain muuta. Itse kuitenkin jatkan poliittista tarkkailua kansallismieliseltä ja konservatiiviselta pohjalta ja annan kriitikoiden olla kriitikoita.

Mitä on tehtävä taas.

Mediasta seuraamalla nykyinen tilanne vaikuttaa seuraavanlaiselta: Aikuiset miehet seuraavat tilaa tehden päältä, kuinka väkivaltaiset nuoret miehet tappelevat keskenään, kilpaillen samalla siitä kuka heistä osaisi sydäntä särkevämmin ja tunteisiin vetoavimmin kertoa kuinka he tässä auttavat sodan jaloista paenneita, todellista hätää kärsineistä vanhuksia, naisia ja lapsia. Eli tilanne on valheellinen. Valhe ei loputtomiin kestä, mutta voi elinaikanaan, ja vielä sen jälkeenkin, aiheuttaa suurta tuhoa. Ehkä järkevintä mitä nyt voisi tehdä olisi olla täysin hiljaa, sillä hiljaiset perivät maan. Otetaan nyt siitä huolimatta jotain kantaa kuitenkin.

Perussuomalaisten kannatus sukelsi viimeisessä gallupissa ja puolueen johdostakin on alkanut kuulua vaatimuksia oppositioon lähtemisestä. Mitä on tehtävä on se, että on jatkettava itsepäisesti ja itsepintaisesti samalla linjalla kuin tähänkin ja asti ja pysyä hallituksessa niin kauan, kun on olemassa mahdollisuus vaikuttaa uudisasukasvirtoihin niitä patoavasti. Hallituksesta lähteminen olisi pelkästään tuhoisaa. Jos puolueen johdossa huudetaan julkisuuden kautta puheenjohtajaa apuun ja vaaditaan puheenjohtajalta toimia, niin silloin ollaan väärässä paikassa. Siellä on kolme varapuheenjohtajaa, puoluehallitus ja puolueneuvosto, joissa kaikissa puheenjohtajalla on vain yksi ääni. Puheenjohtaja valittiin vasta äskettäin yksimielisesti puoluekokouksessa, jossa ei esiintynyt minkäänlaista oppositiota hänen valintaansa vastaan. Itse en ole mikään Soinin tyylin ylin ystävä, mutta kyllä valintojen kanssa pitäisi pystyä elämään.

PS:n on saanut hyviä, maahanmuuttopolitiikkaa järkeistäviä tavoitteitaan hallitusohjelmaan ja ne pitäisi toteuttaa. Niin voi tehdä vain hallituksessa. Tilanteen kesällä muututtua ja karattua käytännössä käsistä ohjelmaan voi painostaa lisääkin PS:n tavoitteita. Itselleni on yksi ja sama vaikka PS:n kannatus olisi neljän vuoden päästä nollassa, jos Suomen maahanmuuttopolitiikassa onnistutaan patoamaan se uudisasukkaiden virta, joka Suomeen on Euroopan kautta tulossa. Erittäin tärkeä asia on sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän aloittama ja hyvässä vauhdissa oleva turvapaikan saaneiden sosiaaliturvan uudistus, joka toteutuessaan vähentää Suomen houkuttelevuutta merkittävästi. Hallituksesta lähteminen tuhoaisi tämänkin uudistuksen ja jäisimme sormia pyöritellen odottamaan suomalaisen sosiaaliturvan yleistä leikkausta kaikilta.

Oppositiossa voi vaikuttaa mielialoihin merkittävästikin ja siten luoda painetta hallitusta kohtaan, mutta omia tavoitteita sieltä on vaikea saada läpi. Nyt, kun on hyvät tavoitteet ja mahdollisuus toteuttaa ne, ne pitää myös toteuttaa.

Noin muuten sama kuin ennenkin, eli olemme edelleen periferiaa emmekä osaa tehdä omaa politiikkaa, vaan se mitä meille tapahtuu on kiinni siitä mitä Euroopassa tapahtuu. Toivotaan parasta, vaikka tilanne alkaakin jo Eurooppalaisen sivistyksen, ja sille perustuvien yhteikuntajärjestelmien, kannalta vaikuttaa tuhoon tuomitulta. Ei edes kuvitella, että me voisimme vaikuttaa Eurooppaan, koska se ei pidä paikkaansa. Esimerkki voisi vaikuttaa, mutta sitä emme osaa antaa. Yksi asia minkä voisimme tehdä olisi päivittää ajattelumme tähän päivään ja lopettaa sen kuvitteleminen, että Ruotsi olisi joku vapaa länsimaa ja meille portti Eurooppaan, sillä se on edelleenkin se sama, hieman ddr:mäinen, harmaa muuri meidän ja Euroopan välissä.

Puolan vaalit ovat tämän kuun 25. päivä. Toivotaan Lain ja Oikeuden vahvaa voittoa mikä edelleenkin vahvistaisi ECR-ryhmän asemaa europarlamentissa.

Keskimaa

Itselläni ei ole mitään syytä väittää etteivätkö asiat olisi menneet paremapaan suuntaan varsinkin teknologian ansiosta. Toisaalta välillä tuntuu, että ne ovat menneet parempaan suuntaan ainoastaan teknologian ansiosta. Asiasta on mahtotonsa saada mitään varmuutta, mutta olen leikitellyt ajatuksella, että teknologia olisi Euroopassa kehittynyt aivan samalla tavalla ja väistämättä ihan riippumatta siitä millaisen hallinnon alla olisimme eläneet, jos vain kulttuurimme perusteet olisivat olleet samanlaiset kuin ne vielä nykyisin, haalenevassa määrin ovat. Historian perusteella teknollogiaa voi myös kadota pitkiksi, mutta toisaalta kaikki se mitä tiedämme historiasta mahtuu yhdelle muistitikulle, joten jos sitä osaa tulkita kaikki säilyy kyllä. Se ei vain ole kaikkien käytettävissä kuten nykyisin, kun köyhinkin ihminen voi ostaa itselleen Chromebookin.

Joka tapauksessa ja tuosta huolimatta ärsyttää suuresti kuin Euroopan keskiaikaa verrataan moderneihin muslimivaltioihin pitämällä niitä keskiaikaisina. Sitähän ne eivät ole, vaan enemmän nimenomaan moderneja. Niin moderneja, että muutamassa vuosikymmenessä me olemme tällä itse tahtomallamme menolla islamilaisen maailman periferiaa. Ennen todellakin oli siis kaikki paremmin, vaikka teknologia huonompaa olikin.

Thomas F. Maddenin kirja The Concice History of Crusades on hyvä kirja. Se oikoo monia yleisiä luuloja ja kertoo faktat tasapuolisen puolueettomasti. Ehkä mielenkiintoisinta on islamilaisten oman näkemyksen esille tuominen. Islamilaiset kirjoittajat olivat erittäin suivaantuneita siitä, että frankkien naiset saivat Jerusalemissa liikkua vapaasti ja puhua vieraiden kanssa ilman aviomiehen valvontaa. Eli vaikka relativismi syvältä onkin, niin jos halutaan puhua islamista johonkin keskiaikaan jumittuneena uskontona, niin silloin pitää muistaa, että oli keskiaikoja ja keskiaikoja.

Moderni mielenmaisema

Aamun lehti puolusti voimakkaasti oikeuttaan julkaista kuvia kuolleista tai kenestä tahansa. Ehkä vastenmielisintä tekstissä oli tämä: "...kuvien julkaiseminen on ainoa tapa kunnioittaa näitä lapsia, ilman kuvia heidän kuolemallaan ei ole ollut mitään merkitystä"

Vain mediajulkisuus, oli se pyydettyä tai ei, tekee siis elämästä ja kuolemasta merkityksellistä. Jopa kuollut lapsi saa elämälleen ja kuolemalleen merkityksen vain siitä, että me suuret ja ihanat eurooppatädit ja -sedät näemme hänet kuolleena aamukahvipöydissämme ja voimme sitten hyödyntää häntä poliittisiin ja kaupallisiin tarkoitusperiimme.

Kannattaisi keskittyä paikallisiin uutisiin.

Sankaritoimittaja

Kirjoittaja piileskelee kuvassa perusnaisten selän takana.

Olen jo aika pitkään vältellyt muiden sanomalehtien kuin Kymen Sanomien lukemista. Tänään kuitenkin Karhulan jokipuistossa eksyin siististä ja sivistyneestä sosiaalisesta mediastani linkin kautta Helsingin Sanomien kolumniin. Se oli taas vaihteeksi jotain niin uskomatonta, että se lähinnä innosti jättämään lehdet tulevaisuudessakin väliin. Päivällä ajattelin, että miksi kommentoisin keltaista mielipidelehdistöä, mutta näin saunan jälkeen sen voisi kuitenkin tehdä ihan vaikka vain kirjoittamisen ilosta.

Kolumnin kirjoittanut pääkirjoitustoimittaja - eli käytännössä sanelukone - on aluksi suivaantunut siitä, että Olli Immonen ei jäänyt median haastateltavaksi Matti Putkosen järjestämän tilaisuuden jälkeen. Ehkä hän on jäänyt paitsi suomalaisen, poliittisen median tähtihetkistä, kunten Susanna Ruususen haastattelusta ja on siksi hieman katkera. En tiedä. On kuitenkin tyhmää esittää lehtihaastettelu jonkinlaisena rohkeuden kenttänä. Suomalaisen sanomalehdistön haastateltavaksi asettuminen vaatii todella monissa tapauksissa kohteelta paljon enemmän silkkaa tyhmyyttä kuin rohkeutta.

"Monikulttuurisuutta vastustavilla perussuomalaisilla tuntuu olevan yksi yhteinen piirre: nettikeskusteluissa he kyllä ovat kovaa poikaa, mutta elävässä elämässä säikkyjä kuin ajovaloihin joutuneet jänikset. Kiusalliset haastattelutilanteet kostetaan sitten jälkeenpäin – netissä.

Netissä näistä "nuivista" nousee esiin eri persoona, vähän kuin tarinassa tohtori Jekyllistä ja Mr. Hydesta. Netistä onkin tullut heidän suosikkifooruminsa, siellä kun ei tarvitse kohdata kuin samanmielisiä ja heitäkin vain virtuaalisesti."

Kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja. Tosiasiahan kuitenkin on, että netissä saa paljon suorempaa ja rajumpaa palautetta kuin Sanomien toimituksessa, jossa ei kannattaisikaan olla kovaa poikaa, vaan pyrkiä tiedonvälityksellä palvelemaan lukijoita. Ei netissäkään kyllä kannata olla kovaa poikaa. Kirjoittaminen on kirjoittamista ja siinä on aina mukana jotain "tyttömäistä". Varsinkin nykyisin, kun asioita tuntuu olevan mahdotonta käsitellä henkilöimättä niitä, juoruamisen kavala juonne on aina mukana vaanimassa. Yritin miettiä kuka olisi puhtaan miehekäs kirjoittaja ja ensimmäisenä tuli mieleen Tuomas Akvinolainen, eli 1200-luvulle sai palata. Kirjoittaminen ei siis ole kovien miesten hommaa oikeastaan ollenkaan. Tämä kannattaisi tiedostaa, jotta noloudelta vältyttäisiin.

Lopuksi voisi vielä todeta jotain tähän seuraavaan:

Meidän nykyisessä vaalijärjestelmässämme on nimittäin heidän kannaltaan yksi merkittävä epäkohta: äänestit sitten ennakkoon tai vaalipäivänä, vaalitoimituksessa joudut kohtaamaan toisia ihmisiä, vaalivirkailijoita.

Ne eri paikkakuntien aktiivisimmat nuivat ovat siellä vaalitoimituksessa vaalivirkailijoina samaan aikaan, kun lasitalon sisällä paahdetaan analyysia keskustellen toisten toimittajien kanssa siitä miten heidän mielestään maa makaa.

Valtakunnallisellakin sanomalehdistöllä voisi olla vielä toivoa, jos se uskaltautuisi ulos toimituksista ihmisten pariin. Nyhän ollaan menossa siihen, että se piakkoin lopetetaan kannattamattomana.

Tuomioistuin

Sirakin kirja sisältää monia asiallisia viisauksia. Yksi parhaista on 7. luvun 6. jakeessa, jossa todetaan, kuinka ei pidä pyrkiä tuomariksi, ellei pysty panemaan tuomioitaan täytäntöön, sillä sellaisessa on suuri vaara valtaapitävän puolelle asettumisesta ja oman, puolueettoman itsenäisyytensä menettämisestä. Kuten onkin. 

Nykymaailman surkeutta kuvastaakin ehkä parhaiten se, että nykyisin lähes kaikki ovat tuomitsemassa olivat he sitten he kuinka kyvyttömiä toteuttamaan tuomioitaan tahansa. He kuitenkin jatkuvasti vaativat antamiensa tuomioiden täytääntöönpanoa joltain määrittelemättelemättömältä taholta. Se on aika surullista.

Ville Niinistö, Vihreä puolue, Vasemmistoliitto ja SDP vaativat sitä Soinilta, mikä on jo kyllä pelkästään naurettavaa.

Oikein ja väärin.

Kansanedustajani kiinnitti tänään Kymen Sanomissa huomiota asiaan, joka on huomion arvoinen.

Jos avattaisiin uudelleen kaikki suljetut koulut ja terveyskeskukset syntyisi kuntiin uusia työpaikkoja. Tämä on väärää ajattelua ja sitä pidetään tyhmyytenä.

Jos avattaisiin kuntiin vastaanottokeskuksia nuorille miehille syntyisi kuntiin uusia työpaikkoja. Tämä on oikeaa ajattelua ja sitä pidetään viisautena.

Näin se meillä Suomessa vain menee. Ja noin siis ihan vakavasti otettavien poliitikkojen, mediaihmisten ja tutkijoiden, jos niitä nyt kukaan enää ottaa vakavasti, puheissa.

Propagandan alkeet

Tunnettu keskustavaikuttaja kirjoittaa Facebookissa: ""Kehotan suomalaista valtamedia lopettamaan isisken hirmutekojen ja propagandan uutisoinnin. Näillä uutisilla saadaan vastakkaisen asettelun valtaväestön ja muslimien keskuudessa, ja näillä palvelemme just isista ja islamafoobikoita." Omasta mielestäni kyseessä on ns. facebookläppä, enkä viitsi ottaa siihen kantaa, koska en viitsi osallistua sen synnyttämään keskusteluketjuun, jossa muuten tuodaan julki Isiksen olevan juutalaisten kehittämä salaliitto, kuten kuulemma mediakin on.

Kiinitänkin vain huomiota siihen kuinka eri tavoin media käsittelee poliitikkojen kirjoituksia riippuen siitä kuka ne on kirjoittanut. Itse asiasisällöllä ei ole niin väliä. Keskustavaikuttaja voi rauhassa vaatia median hiljentämistä ja hänen seinällään voi rauhassa puhua juutalaisten salaliitosta ja media pysyy siitä hiljaa. Jonkun toisen ei tarvitse kuin asettaa sanansa väärään järjestykseen, niin koko suomalainen media on hänen kimpussaan oikeamielistä teeskennellen. Tämä kaikki on täysin selvästi ja julkisesti nähtävissä, joten sen kiistäminen olisi varsin turhaa.

Propagandan ensimmäinen asia onkin valita kohde. Ja propagandamediana suomalainen media on sen jo tehnyt. Vaikka sen propaganda vielä onkin surkeaa, niin perusteet on jo kuitenkin laskettu.

Toimittaja-, Tutkija- ja Teatterikorkeakoulu II

- Mikä on median tila, toveri?
- Rouva toveri! Jos kirjoittamiseen käsitetään kuuluviksi logiikka, grammatiikka ja retoriikka, niin on selvää, että viimeiset lahtarit ovat jäämässä eläkkeelle.
- Aivan, sentimentaalisuus on ei noita korvaa. Ja mitä tämä siis tarkoittaa, toveri?
- Rouva toveri! Meidän aikamme on tullut.

Toimittaja- tutkija- ja Teatterikorkeakoulu I

Ajattelin aikani kuluksi aloittaa uuden dialogisarjan tällä otsikolla. Sulkeudun suosioonne.

- Toveri, mikä on muuttunut?
- Rouva toveri! Ennen oli Tiedonantaja ja Kansan Uutiset, nyt on Yleisradio ja Helsingin Sanomat.
- Aivan oikein toveri, jatkakaa.
- Aina taisteluvyös, rouva toveri!

Lukeminen häiritsee...

...mielipiteenmuodostusta.

Suomalaiselle journalismille tyyppillistä tuntuu olevan se, että ei edes haluta tietää, eikä ottaa selvää. Kymen Sanomien päätoimittaja yhtyy tänään muuhun mediaan, kirjoittaa pitkän ja pateettisen kirjoituksen, jonka lopulla tivaa Olli Immosta määrittelemään mitä tämä monikultturismilla tarkoittaa. Mikä osoittaa vain sen, että hän ei ole viitsinyt perehtyä kirjoittamaansa aiheeseen edes alusta. Mikäli hän olisi lukenut Immosen kirjoituksia tai vaikka vain googlettanut "multiculturalism" hän olisi saanut vastauksen. Toisin kuin omistamaltani YLE:ltä voisi arvokkaan paikallislehden päätoimittajalta odottaa edes jonkinlaista journalistista tasoa. Siksi nyt vaivaudun, vaikka muuten olenkin sitä mieltä, että on aika turha puhua mitään silloin, kun halua ja kykyä kuunnella ei ole.

Monikultturismi on siis yhteiskuntatieteilijöiden parissa syntynyt yhteiskuntaopillinen ideologia, jonka mukaan saman valtion alueella asuvilla eri kansoilla pitäisi olla mahdollisimman suuri autonomia ja valtion pitäisi tukea näitä kansoja, tai kansanryhmiä, niin että ne, ja niiden jäsenet, voisivat säilyttää oman kulttuurisen identiteettinsä mahdollisimman vahvoina. Se on nimenomaan nationalismia. Aiheen tutkimuskin puhkesi kukkaansa hyvin pitkälle silloin, kun Neuvostoimperiumi hajosi ja hetken luultiin, että siitä seuraisi yleinen kansojen itsenäisyyspyrkimysten tukeminen liberaalin demokratian hengessä. Kaunis ja kannatettava ajatus siis, mutta yhdistettynä maahanmuuttoon tietenkin totaalisen tuhoisa. Suomen valtiolla on edellytykset tukea täällä perinteisesti asuneiden kansojen, suomenruotsalaiset ja saamelaiset, kansallista kulttuuria ja jopa autonomiaa, mutta ei mitään edellyksiä tukea tänne joukkoina muuttavien kansanryhmien kulttuurista autonomiaa. Kymen Sanomien päätoimittajakin ymmärtää varmasti tämän, hän ei vain osaa käsitellä asiaa, koska ei ole tutustunut faktoihin aiheesta, josta hän kirjoittaa. Itse asiassa tuo monikultturismin määritelmä oli kirjattuna jo Kotkan ensimmäisessä moninkulttuuriohjelmassa, jota Kymen Sanomat ylisti ilmeisesti lukematta sitä lainkaan.

Maahanmuuttokeskultelussa ns. maahanmuuttokriitikot esittelivät näitä käsitteitä jo 1990-luvulla erittäin ansiokkaasti. Media tasona mukaan ymmärsi silloisen keskuslun niin, että maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat halusivat estää eri kansoihin kuuluvien ihmisten seksuaalisen yhtymisen, mitä umpitolloa näkemystään, joka siis syntyi keskusteluun tutustumattomuudesta, se hokee vieläkin.

Nykyisin ollaan siis tilanteessa, jossa mahdollisen dialogin toinen osapuoli vaatii käsitteiden määrittelyä, jotta löytyisi yhteinen pohja keskustelulle. Itse olenkin sitä mieltä, että dialogi tällaisen vastapuolen kanssa on täysin mahdotonta. Dialogi onnistuu paikallisesti ja sitä on syytä käydäkin. Järkevään dialogiin pyrkivän on vain syytä jättää kotomainen media siitä syrjään ja ymmärtää, että mediassa jyllää vain ja ainoastaan poliittinen demagogia.

Laki ja oletettu oikeus

Viereinen Claude Monetin maalaus on törkeän rasistinen ja julkaisen sen tässä vain esimerkkinä siitä millainen taide ei sivistyneiden oikeus- ja yhteiskuntaoppineiden mielestä ole toivottavaa ja sallittua läntisen, eurooppalaisen kulttuurin piirissä...

Claude Monet Is the New Donald Trump

... ja aivan selvää tietysti on sokealle Reetallekin, että maalauksesta puuttuu positiivinen sankari.

Charlie Hebdo - lehti on ilmoittanut, että se ei tule enää julkaisemaan pilakuvia Muhammedista

Charlie Hebdo editor: No more Mohammed cartoons

En voi väittää, että tuo tulisi yllätyksenä, enkä osaa pitää päätöstä vääränäkään. Herjaaminen ei ole kaunista ja mikään vastarinta ei tietenkään voi perustua rienaaviin pilakuviin. Eurooppalaisen, varsin oikeutetun islamvastaisuuden olisikin löydettävä itselleen vakaampi perusta, eikä sosialistinen Charlie Hebdo sellaisessa kuitenkaan olisi mukana.

Melkein voisin lyödä vaikka vetoa, että kristinuskon törkeää herjaamista Charlie Hebdo ei lopeta, eli kokonaisuudessaan tapaus on melko paljastava: länsimaisten oikeusoppineiden ollessa vahvasti islamin puolella ja islamin pystyessä myös raakaan väkivaltaan herjaajiaan vastaan, ei sosialistin ( mikä nykyisin tarkoittaa kulttuurillisessa mielessä samaa kuin poroporvari ennenvanhaan ) kannata keinuttaa venettä. Muistaakseni jopa Suomessa, jossa kantaa ottavat tuomarit ovat vain etäisiä kopioita Ranskan vastaavista, nämä tuomarit olivat pahoillaan siitä, että Halla-aho ei saanut oletetusta islamin pilkasta vankeustuomiota. Islam nyt vain on uskonto, jota arvoliberaalit sosialistit eivät pysty vastustamaan, edes tekemällä siitä pilaa, tai taidetta. Taidehan länsimaissa onkin Andy Warholin jälkeen ollut aika pitkälle kuollutta parkertamista, sillä laki jyrää.

No antaa mennä.

Länsirajan takana sijaitsevassa Puuhalandiassa, joku kirjailija oli soittattanut toivekappaleenaan radiossa Ultima Thulen hienon Sverige, Sverige fosterland - laulun. Teko oli aiheuttanut pöyristymistä.

Liza Marklundin musiikkivalinta.

”Minä paskat välitän mitään asiayhteydestä. Jos soitat kaikkien aikojen merkityksellisintä ruotsalaista rasistirokkibändiä, sinulla ei ole enää ihmisarvoa”, on varmaankin hienosti ja rohkeasti sanottu kaikkien niiden mielestä, joihin mikä tahansa propaganda, joka on valtion konformistisesti hyväksymää, uppoaa kuin veitsi voihin. Itse en voisi vähempää piitata, joten antaa lattapäiden kabineissa keskenään sopiman ihmisarvon mennä menojaan. En jää sitä kaipaamaan, vaan soitan vielä hienomman Ultima Thulen versioiman Änglamarkin. Se voisi ihan hyvin kuvata omaa kotiseutuani. Täällä ihmiset on luotu Jumalan kuviksi ja jokaisella on luovuttamaton arvonsa. Niin on tietysti muuallakin, mutta joissain paikoissa, kuten suljetuissa toimituksissa, sitä on ilmeisesti vaikeampi ymmärtää. Olkaapa siis hyvät:

Änglamark

Väärä uutinen todennäköisyydellä 1

Paavi Franciscuksen ensyklikan Laudato si pitäisi ilmestyä huomenna torstaina. Odotan sitä suurella mielenkiinnolla. Lähes täysin varma olen siitä, että rakkaan Yleisradiomme ennakoiva uutinen on jälleen kerran silkkaa roskaa

Ilmastonmuutos katolisen kirkon opiksi

ja kertoo oikeastaan vain siitä, kuinka avuttoman huonosti monikulttuurisuuteen pyrkivä Yleisradio tuntee kristinuskoa ja kristillisiä kirkkoja. Käytännössä ei lainkaan. Eli paljon olisi yhtiölläni parantamisen varaa, jos se edes oikeasti tavoittelee omien ideaaliensa toteuttamista.

Itse uskaltaisin melkein lyödä vetoa, että ensyklika ei tule ottamaan kantaa kantaa siihen mikä on tieteellinen totuus ilmastonmuutoksesta, vaan tulee keskittymään siihen mikä on näiden polttavien kysymysten hengellinen ja uskonnollinen merkitys. Missään tapauksessa se ei tule tekemään ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kieltämistä katolisen opin vastaiseksi toimeksi, kuten Yleisradio vihjailee, koska sellainen olisi vähintäänkin järjetöntä ja ristiriidassa Yleisradion huomiotta jättämän, mutta kirkoissa ilmaiseksi jaetun, äskettäisen Misericordiae Vultus ( laupeuden kasvot ) bullan kanssa. Veikkaan, että paavi tulee sanomaan, että yhteiskunnissa, jotka julkeavat kutsua ihmisiä kuluttajiksi, ja pitää heitä sellaisina, on jotain syvällisesti vialla, mutta palataan asiaan sen jälkeen, kun itse ensyklika on luettu.

Muuten olen sitä mieltä, että Mixu Paatelaisen potkut olivat väärin.

Going to a Go Go

Hallitus on muodostumassa ilmeisen hyvässä hengessä ja kansallista yhteisymmärrystä tavoitellen. Tästä on hyvä jatkaa aatteellisesti Halla-ahon-Hakkaraisen - linjalla. Itse tietysti kaipaisin konkreettisempia aloitteita ja ehdotuksia tyyliin "nyt tehdään näin", mutta ainakin maahanmuuttopolitiikan suuntaviivat vaikuttivat yllättävänkin hyviltä ottaen huomioon, että neuvottelupöydässä istuivat myös Kokoomus ja Keskusta. Eerolaa ei valittu eduskuntaan turhanpäiten. Työryhmälinjaus tietenkin jättää tilaa säätämiselle, mutta antaa vähintäänkin olettaa, että asiaan ryhdytään suhtautumaan järkiperäisesti Suomen etu huomioiden ja se antaa siihen myös selkeät mahdollisuudet. Erityisen hyvää on, että maahanmuuton kustannuksista laaditaan puolueeton selvitys, vaikka Suomen Perustalla sellainen onkin jo valmiina. Myös EU:n tuloaan tekevän takaanjaon torjuminen on hieno juttu.

Puolustuspolitiikan osuus vaikutti myös hyvältä.

Muista asioista on vaikea sanoa mitään. Itse tietysti eroaisin eurosta välittömästi, mutta kaikkea ei voi saada. Mikäli politiikan suuntaa onnistutaan kääntämään niin, että Suomi toimii yrittäen kehittää EU:ta valtioiden väliseksi vapaakauppa-alueeksi sosialistisen liittovaltion sijaan, niin hyvä.

Taloudellisestihan tulevat vuodet eivät tule olemaan mitään kulta-aikaa. Oma talouspoliittinen näkemykseni on se, että Eurooppa, ja Suomi siinä mukana, voisivat olla paljon köyhempiäkin ja hyvin menisi, kunhan henkevyyttä ja sielua riittää, joten puolueen edun nimissä en ota talouspoliittisia kantoja ollenkaan.

Kaiken kaikkiaan henki tuntuu olevan jopa yllättävän positiivinen ja eteenpäin menoa hehkuva. Empaattisena ihmisenä tunnen kuitenkin surua siitä, kuinka kaikkialla tuntuu kaikuvan sosialistien raastavan tuskainen huoli ymmärsivätkö PS:n äänestäjät varmasti mitä ovat menneet äänestämään. Voin vain lohduttaa heitä ja vastata: Kyllä ymmärsivät.

Ihmeellinen luonto

Luonnossa on aika vähän eläviä olentoja, joita voisi sanoa limaisiksi nuljaskoiksi. Selkärangallaan ajattelevista eliöistä suomalainen toimittaja on ilman muuta yksi niistä harvoista.

Ei kuitenkaan ole luonnonsuojelullisia syitä miksi omistamani Yleisradio ei voisi luovuttaa A-talkin juontajaa Seiskan viihdetoimittajaksi. Tulisivat kyvyt parempaan käyttöön.

Vaalitulos

Vaalien tulos oli lopulta aika epädramaattinen. Jotkut ämmät ( sukupuolesta riippumatta ) ovat ilmoittaneet haluavansa muuttaa maasta, mutta sekin on mahdotonta, jos isukki ei maksa meno/paluu - lippua ja kustanna kunnollista viikkorahaa ulkomailla oleskelun ajaksi.

Itse myönnän jännittäneeni vaalitulosta enemmän kuin missään muissa vaaleissa, mutta vain kannattamieni Juho Eerolan, sekä Emmi Voutilaisen vuoksi. Molempien tulos oli hyvä, Juhon suorastaan loistava mikä oli havaittavissa jo laskennan alkuvaiheessa. En pettynyt edes ennakkoäänten tulokseen, vaan innolla kannoimme Tiutisen äänestyskopit koulun ullakolle ja tuolit työväentalolle odottamaan seuraavia vaaleja. Vaikka tunnelman kohoaminen mitä lähemmäs vaalipäivää tultiin oli toreilla ja muualla selvästi havaittavissa, en osannut odottaa puolueelta niin upeaa nousua, joka vaali-illan edetessä nähtiin. Pakko taas kerran myöntää, että Soini on ollut oikeassa. Tällä kertaa vetäessään näissä vaaleissa vakaan asiallista, välillä laimeankin tuntuista linjaa.

Keskustan menestystä en edelleenkään ymmärrä. Monet keskustaa äänestävät ihmiset sanoivat ympäri Suomea, että kyseessä ei ole mikään ideologinen asia, vaan keskustalta odotetaan vain oman paikkakunnan puolen pitämistä eduskunnassa. Ihan pätevä perustelu, mutta jos kaikki vetävät samalla tavoin kotiinpäin, niin kokonaisuus siitä kärsii. Sopii toivoa, että Sipilän talousosaaminen tasapainottaa innokkaimpien "siltarumpupoliitikkojen" meininkiä. PS:n toivon menevän hallitusneuvotteluihin omat vaaliohjelmansa mukanaan. En mene sanomaan, että ne olisivat kaikilta osin täydellisiä, mutta ainakin ne ovat selkeitä. Neuvotteluissa voisi tuoda pöytään ne samat - esteettisesti muuten ihan tyylikkäät :D - eri osa-alueiden ohjelmapaperit, joita jaoimme toreilla ja katsoa miten pitkälle niiden kanssa päästään ja kuinka suuria kompromisseja pitäisi tehdä. Henkilökysymykset sitten joskus, jos ohjelmasta päästään sopimukseen.

Kai se on vielä pakko todeta, että Kepun, PS:n ja Kokoomuksen hallitus tästä pitäisi tulla, vaikka edelleenkin haikailen sen menetetyn Kokoomus, PS, SDP hallituksen perään. Demareiden se siipi, joka tuosta hallituspohjasta olisi tehnyt hedelmällisen on kyllä siirtymässä, ja kannattajiensa osalta suurelta osin jo siirtynytkin, meidän joukkoihimme.

Seuraavaksi sitten kunnallisvaalit.

Livertävä demari

Kevättä pukkaa, kun demarien liverrys on kiihtynyt. Kim Soares ( sosdem) on kirjoittanut sekä Kymen Sanomiin, että Ankkuriin mielipidekirjoituksen

Silmänkääntötemppu

jonka ainoa rehellinen sisältö on "tsirp, tsirp, en pidä persuist, tsirp, tsirp" ja kaikki sen ympärillä oleva kuorrutus joko täydellistä tietämättömyyttä aiheesta, tai - mikä pahempaa - silkkaa tarkoitushakuista valehtelua.

Soares esimerkiksi kirjoittaa:

"Missään muissa alan tutkimuksissa ei otantaa katkaista 70 ikävuoteen. Siitä syystä perussuomalaisten tutkimus ei myöskään ole vertailukelpoinen esimerkiksi Tilastokeskuksen aineistoihin tai OECD:n tutkimuksiin samasta aiheesta.", 

kun totuus kuitenkin on se minkä Soaresilta edes selailematta jääneen tutkimuksen tekijäkin toteaa:

"Mitä tulee tutkimuskirjallisuuteen, tutkimuskirjallisuudessa paljon puhuttu OECD (2013) käyttää 15-64-vuotiaita vertailuissaan, VATT (2014) käyttää juuri 20-62-vuotiaita mallintaessaan työikäisten vaikutuksia julkiseen talouteen...Käytän tutkimuksen I osassa, joka käsittelee vain toteutuneita tuloja ja menoja tuota 20-62-vuotiaiden haarukkaa, jotta se olisi mahdollisimman vertailukelpoinen VATT:n tutkimuksen kanssa...

Lisäksi tutkimuksessani mainitsemastani "tärkeästä kirjallisuudesta" Wadensjö ja Orrje (2002) käsittelevät julkisen talouden toteutuneita nettovaikutuksia lähinnä 19-64-vuotiailla, Bratsberg et. al (2010) 20-64-vuotiaita ja Hinte ja Zimmermann (2014) toteutuneita saatuja sosiaalietuuksia Saksan osalta 18-64-vuotiailla ja Tanskan osalta 18-66/18-59-vuotiailla."

Soares siis levittää julkisuuteen, jos ei nyt panettelevaa, niin propagandistisella tavalla marinoitua väärää tietoa. Sinänäsä ymmärrettävää ennen vaaleja. Demarithan tunnetusti olettavat, että äänestäjiä voi sumuttaa mielensä mukaan.

Mitä viserrykseen muuten tulee, niin tutkimuksen tekijä on kirjoittanut Hommaforumille huomattavasti vähemmän viestejä kuin Marko "Fobba" Forss ja tuskin kenellekään tulisi mieleen nimittää Marko Forssia aktviiseksi hommaforumilaiseksi. Myöskään Useammat väestö- ja tilastoteilijät Suomessa eivät ole ainakaan vielä ottaneet mitään kantaa tutkimukseen.

Vastaukset erinäisiin kriittisiin huomautuksiin tutkimuksesta voi itse lukea tuolta:

Väitteitä maahanmuuttotutkimuksesta

Ne olivat siellä jo ennen kuin Soares kirjoituksensa kirjoitti, mikä hyvin kuvaa ahkeran demarin suhtautumista aiheeseensa. Toisaalta olen itse asiassa tyytyväinen demareiden ”liverryksestä”, sillä se osoittaa taas kerran, ettei heidän poliittisilla puheillaan ole mitään pohjaa.

Lopussa saatiin kulma

Jälleen yksi tärkeä rajapyykki saavutettu. Eilisessä ottelussa Suomi sai kuin saikin kulman aivan ottelun loppuhetkillä. Kulmapotku on aina potentiaalinen maalipaikka. Eteenpäin on menty. Nyt vain positiivisella otteella kohti uusia pelejä.

Täältä tähän. Armollista pyhää viikkoa, jota on myös piinaviikoksi kutsuttu.

Mainosmiehen arkea

Lievästi ole pettynyt siihen, että Kotkassa ei osattu painaa tuollaista. Saa kuitenkin kopioida ja tulostaa vapaasti.

Poliitikot järkyttyvät Twitterissä

Olen melko innustunut uudesta Android-puhelimestani. Sunrise Calendar toimii kuin enkeli, joten olen joka paikassa ihmeellisessä synkassa kaiken sen kanssa minkä pitääkin. Voin myös lukea hetkipalvelukset, päivän lukukappaleet ja päivän raamattutekstit siitä suoraan puhelimesta. Se on tavallaan noloa, koska paksujen kirjojen selaamisessa, ja siinä, että tekee jotain asian eteen, on oma viehätyksensä, mutta on se myös helppoa ja toimii liikkeellä. Liikkumista pitäisi kyllä entisestään vähentää, koska eihän siinä ole mitään järkeä. Ennenkin minulla on ollut kannettava mukana joka paikassa, mutta sitä olen käyttänyt lähinnä kirjoittamiseen. Puhelin on enemmän lukemiseen ja kuluttamiseen.

Twitteriä jotenkin vielä vierastan. Olen saanut sen käsityksen, että suomenkielisessä twitterissä poliitikot ilmaisevat kirjoitustaitonsa puitteissa asioita, joista he ovat pöyristyneitä tai joita he diggaavat. Uuteen Suomeen, joka on huono verkkopalvelu, eksyin Facebookin kautta, joten annan niille kristillisesti yhden klikkauksen, koska he menivät yksinkertaisuuttaan tähän pöyristymisen halpaan:

Järkytys leviää

Nämä samat asiat saa asiallisesti tietoonsa myös muita kautta, joten miksi olla kiinnostunut linkeistä, joita poliitikot lähettävät ilmaistakseen tunteitaan? Toki itse paavikin on Twitterissä, mutta Pope Appsin kautta voi lukea päivittäin kaiken mitä paavi oikeasti on sanonut, joten sillä pärjää harvinaisen hyvin. Twitterin merkkimäärärajoite on myös typerä. Vaikka itse aikanaan koulussa opinkin menetelmän, jonka mukaan kirjoitettiin ensin vapaasti ja sitten otettiin siitä vähintään puolet pois, jotta teksti olisi edes alusta asiallinen, niin vapaaseen ja nopeaan kirjoittamiseen se ei sovellu ollenkaan. Jos haluaa ilmaista ajatuksensa nopeasti, pitää vain kirjoittaa nopeasti ja silloin tekstiä tulee paljon. Twitterin lyhyys ei olekaan harkittua ja mietittyä vaan pelkästään typerää.

Voin kyllä olla väärässäkin tässä, koska ennen vannoin pitäväni kiinni siitä, että puhelin on puhelin ja tietokone on tietokone, mutta sorruin kuitenkin sitten sekottamaan ne ja olen tulokseen ihan tyytyväinen. Lakkoilen kuitenkin niistä Internetin sameista vesistä, joista en pidä, kuten suomalaisesta mediasta ja poliitikkojen twitteristä.

Työvoimapulasta

Työvoimapulaa ei ole. Sitä ei ole edes Pikku Kakkosessa, koska YLE:n Pressiklubia tehdään aikuisille. Ohjelma on loistava esimerkki omistajuuden rappeuttavista puolista. Aikaisemmin se oli mediakriittinen ohjelma, joka tarkkaili median ilmiöitä arvostelevalla otteella. Sitä mukaa, kun Yleisradiota on vastoin tahtoani siirretty minun omistukseeni ohjelma on muuttunut nykyiseen muotoonsa, jossa toimittajat arvostelevat muita ihmisiä päräyttäen sekaan jonkun hyvällä tahdolla yläastetasoiselle kypsyydelle sopivaksi katsottavan vitsin.

Tällainen omistajuus ei ole soveliasta, joten alkaa olla vain kaksi vaihtoehtoa: YLE ryhtyy tekemään parempia ajankohtaisohjelmia tai se siirretään työntekijöidensä omistukseen. Heidän omalle vastuulleen. Sellaisessa tilanteessa muuten jonkun toimittajankin silmät saattaisivat avautua ja hän huomaisi, että mitään työvoimapulaa ei ole, ei ole koskaan ollutkaan, eikä koskaan tule. Se olisi kyllä ehkä kiusallista, sillä silloin toimittaja saattaisi esittää jonkun kysymyksen, eikä vain nyökkäillä monttu auki, kun ministerit tai tutkijat puhuvat tästä fiktiivisestä työvoimapulastaan.

No, olemalla katsomatta televisiosta muuta kuin urheilua ja kultturia ja pitäytyen Radio Yhden kuuntelijana näiltä kaikilta kyllä välttyy aika hyvin.

Jatkuva edistys

Ihmisen jatkuva kehittyminen ja viisastuminen jaksaa hämmästyttää. Voi sanoa, että kaikki historian tragediat olisi voitu välttää, jos vallassa olisi ollut valistunut nykyihminen, tuo kaiken mitta ja valistusfilosofi/tiedemies Markiisi de Saden onnellinen lapsi. Ajatellaan vaikka vuoden 1918 äärimmäisen ikäviä tapahtumia. Mikäli silloin olisi ollut vallassa nykyisten hallitusten kaltainen dynaaminen yhdistelmä olisivat ihmiset kuulleet transistoriradioistaan - ne olisi silloin jo kevyesti keksitty ja niitä olisi myös tasapuolisesti jaettu - jotain seuraavan kaltaista:

- Herra ministeri! Kaduilla liikkuu miehiä kiväärien kanssa ja sosialidemokraattisen puolueen radikaali siipi...
- Anteeksi nyt arvon toimittaja, näillä ei ole mitään yhteyttä keskenään. Kaduilla rähisevät, lähinnä nuoret miehet, kärsivät sosiaalisista ongelmista. Sosialismi taas on rauhan ideologia.
- Mutta aikooko hallitus jotenkin toimia...
- En usko, että tässä mikään tavanomaista kummallisempi toiminta on tarpeellista. Tämä kaikki on ihan normaalia kehitystä, ehkä pienten kasvukipujen kera. Mutta kun kerran kysyitte voin kertoa, että Yleisradio aikoo lukea koko Pääoman ääneen radiossa.

Ja näin olisi vältetty turha väkivalta ja sosiaali- ja terveysministeriöllä olisi ollut aikaa keskittyä Espanjan taudin täysimittaiseen hoitoon.

Pakkoruotsi

Perussuomalaiset on eduskunnan ainoa puolue, joka vastustaa pakkoruotsia

Näin valiokunta äänesti

Jokainen järkevä ihminen tietää sisimmässään pakkoruotsin mielettömyyden, joten en ryhdy jauhamaan siitä. Sen sijaan ihmettelen politiikan epärehellisyyttä. Edellisen kansalaisaloitteen aikana perusteltiin voimakkaasti kansalaisaloitteen olevan niin arvokas asia, että sen on päästävä suuren salin käsittelyyn. Tällä kertaa samat perustelijat ovat sitä mieltä, että kansalaisaloitetta ei tarvitse käsitellä suuressa salissa. Eli kansalaisaloite onkin arvokas asia vain, jos kansalaisaloitteen sisältö miellyttää kyseisiä poliitikkoja.

Äänestäkää nyt sitten näitä. Itse äänestän perussuomalaisia.

Tunteen voima

Bob Dylanin ja John Lennonin perijätär, nykyrockin haastava hahmo Madonna on todennut Ranskan tuntuvan aivan Natsisaksalta. No keitäpä me olemme epäilemään rockin jättiläisiä ja onhan Madonna aina näyttänyt siltä, että hän voisi hyvinkin todella tietää miltä elo Natsisaksassa tuntui.

Espanjan tauti

Annoin periksi, luovuin symbianista ja siirryin androidiin. Luulen, että Messengerin aiheuttama ärtymys, oletin aluksi, että jokaiseen tärinään ja piipitykseen pitää tietenkin reagoida, altisti minut niin heikoksi, että minuun tarttui sitkeä influenssa. Ettei minua nyt aivan modernistiksi luultaisi, niin huomasin jotain olevan vialla lukiessani viiden Mooseksenkirjan Douay-Rheims ja Vulgata versioita rinnakkain. Olin äärimmäisen hämmentynyt kuinka kaikki alkoi tuntua puuduttavalta sekavalta kesken Leviticuksen ja mitattuani kuumeen huomasin sitä olevan noin 40 astetta. Nelisen päivää lähinnä nukuttuani kuume hävisi, mutta väsymys jatkui noin viikon ja sitten kuume palasi. Nyt kuume on taas mennyt, mutta jäljellä on todella ärsyttävä yskä. Ensi syksynä todennäköisesti otan rokotteen, jos sellaisen saan.

Tämä kaikki tietenkin vain pohjustuksena sille miksi olen innostunut katsomaan televisiota. Omatuntoni ei ole niin kehittynyt ja herkkä kuin jesuiittaisillä, joten olen katsellut vähän kaikkea mössöä mitä Netflix ja Areena tarjoavat ilman sen kummempia tunnontuskia. Downton Abbeysta jopa pidän ja toisin kuin jesuiitoista minusta siitä olisi voitu jättää koko suffragettiliikkeestä ja ensimmäisestä maailmansodasta alkanut ongelmallinen, kaiken pilaavan, metallisen torvimusiikin rantautumiseen johtanut kehitys kokonaan pois. Vanhassa vara parempi ja olisi joskus kiva katsoa sarjaa, joka menisi ajassa koko ajan taaksepäin. Olisi vain soiteltu viuluja eikä gramofoneja ja menty taaksepäin aina aikoihin, kun Downton Abbeyn paimenet ensimmäiset pajupillit keksivät. Kaikkea ei voi tietenkään saada ja sarja kyllä on erittäin hyvä, sekä mielenkiintoinen.

Yritin katsella myös suomalaisia sarjoja, mutta en saanut otetta kuin Kimmosta. Metsoloitakaan ei aina jaksa katsella uudestaan. Hovimäki oli ihan hyvä, mutta Dowton Abbeyhin verrattuna liian tyypitelty mikä ehkä johtuu turhan pitkä aikavälin kuvaamisesta liian vähissä jaksoissa.

Noista linkitetyn Jesuit Post - artikkelin sarjoista olen nähnyt House of Cardsia ja Walking Deadia. Lopetin niiden katsomisen suunnilleen samoista syistä mitkä artikkelissa on mainittukin. Ehkä katson House of Cardsin tulevan, viimeisen kauden, mutta tuskin nyt heti sen ilmestyessä. Säästän sen siihen, jos tulee taas sellainen aika, että ei jaksa lukea edes Mooseksen kirjoja. Game of Thronesiin en tunne mitään mielenkiintoa, mutta Mad Men voisi olla ihan mielenkiintoinen sarja. Downton Abbeyta, jossa olen toisen kauden alussa aion katsella aina, kun sattuu huvittamaan ja siihen on aikaa.

Noin yleisesti haluaisin enemmän Moraalisia tarinoita tyyliin Eric Rohmer. Niihin keskittymällä pysyisi varmaan influenssakin paremmin kurissa. Voisin jäärämäisesti sanoa, että nykytelevisiosta puuttuvat moraaliset tarinat täysin ja tietenkin myös tuomitsen tällaisen asiaintilan.

Varovaisuus

Poliittisessa puheessa on syytä noudattaa äärimmäistä varovaisuutta. Ei ole mitään syytä itkettää sosialidemokraattisia rautakouria, jotka menettävät herkät yöunensa pienimmästäkin sanomisesta. Se on vain tylyä. Rautakouraa on kohdeltava lempeydellä ja pidettävä huoli siitä, että hänen höyhenpatjansa alle ei kukaan pääse laittamaan hernettä. Hänhän saattaisi herätä ja se se vasta kaameaa olisi.

Kouvola ( se on paastoa nyt )

Pirteän markkinahenkinen ja moderni Kouvola ei millään tavoin paljasta paaston alkaneen. Kahvila tosin on mukavan hiljainen ja kirkon sisällä asia tietenkin oli enemmän kuin selvä. Kotkassa eilen kesken kulttuurilautakunnan kokouksen tasan kello 18.00 sen sijaan ortodoksisen kirkon kellot alkoivat soimaan kaikuvasti alkavan paaston merkiksi. Kotka onkin ehkä säästynyt pahimmalta modernismilta, sillä onhan se Kymin ytimen vieressä. Ortodoksisen kirkon kellot varmaankin osaltaan vaikuttivat siihen, että Kotka sai palkattua hämmentävänkin hyvän kulttuurijohtajan. Itse luulin, että nykyihmiset eivät liiku niillä rahoilla, joita Kotkalla on kulttuuriin pistää, mutta ilokseni olin selvästi väärässä.

Toisaalta mitäpä rahasta, ei siitä ole kuin haittaa ja paastonaika siis todellakin on alkanut. Mitäpä siis pitäisi tehdä nyt: Kääntyä ja uskoa evankeliumi, ei sen kummempaa ja se käy varmaan Kouvolassakin, vaikka onkin helpommin sanottu kuin tehty.